10 asiaa, joita ei kannata tehdä taaperon uhmaraivarin aikana

Jos olet joskus reagoinut taaperon raivokohtaukseen epätarkoituksenmukaisesti, älä ole liian ankara itsellesi. Uhmakohtaukset voivat olla todella stressaavia, ja me ihmiset teemme väistämättä virheitä.

Ymmärtääksesi kiukkukohtauksia paremmin lue Uhmakohtausoppaamme.

On tärkeää tiedostaa, että oma reaktiosi vaikuttaa valtavasti lapsesi reaktioon. Toisin sanoen se voi olla ratkaiseva tekijä siinä, kiihtyykö tunnekuohu entisestään vai laantuuko se. Se vaikuttaa myös siihen, miten lapsesi oppii säätelemään tunteitaan kasvaessaan.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän opit! Kokeile Speech Blubs -sovellusta hauskaan ja innostavaan kielen oppimiseen yhdessä pikkusi kanssa!

Oma reaktiosi kiukkukohtaukseen vaikuttaa valtavasti lapsesi reaktioon.

Muista, että olet lapsesi suurin esikuva ja hän ottaa mallia käytöksestäsi. Se, miten käsittelet taaperosi raivokohtauksia, voi siis vaikuttaa merkittävästi lapsesi elämään. Joskus voi kuitenkin olla vaikea tietää, miten raivokohtaukseen tulisi reagoida – varsinkin, jos taaperoarki ja uhmakohtaukset ovat sinulle uusi asia. Tänään käymme läpi asioita, joita ei kannata tehdä lapsen saadessa kiukkukohtauksen. Tässä on niistä 10:

1. Älä vätättele taaperosi tunteita

Joskus taaperot saavat raivokohtauksen aivan pienistä asioista – maidon läikkymisestä, uuden lelun saamatta jäämisestä tai siitä, ettei hiekkaa saa syödä. Syystä riippumatta on kuitenkin tärkeää, ettemme vätättele heidän tunteitaan. Vaikka kiukun syy tuntuisi meistä hölmöltä, se on taaperolle täyttä totta.

Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos olisit jostain todella pahoillasi ja joku sanoisi: ”Mitä sinä tuosta suutut? Eihän tuo ole mitään!” Juuri siltä taaperostasikin tuntuu. Vaikka asia vaikuttaisi sinusta mitättömältä, turhautuminen, suru tai viha on lapsen mielessä täysin todellista.

Olipa kiukun aihe mikä tahansa, lapsen tunteet on tärkeää sanoittaa ja hyväksyä: ”Tiedän, että tuntuu tosi kurjalta, kun et saanut sitä lelua, jota niin kovasti halusit.” Yllätyt varmasti siitä, miten suuri voima pelkällä tunteen huomaamisella ja sanoittamisella on.

2. Älä ota raivokohtauksia henkilökohtaisesti

Tämä on tärkeä muistutus. Moni vanhempi ottaa lapsen kiukuttelun henkilökohtaisesti ja ajattelee sen johtuvan omasta epäonnistumisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Raivokohtaukset kuuluvat täysin normaaliin lapsuuden kehitykseen. Vaikka jotkut lapset saavat niitä useammin kuin toiset, vakuutamme, ettei maailmassa ole yhtäkään vanhempaa, joka ei olisi joutunut kohtaamaan taaperon uhmakohtausta.

Raivokohtaukset eivät nimittäin johdu ”huonosta käytöksestä”. Ne ovat yksinkertaisesti lapsen tapa ilmaista suuria tunteitaan silloin, kun hänellä ei vielä ole muita keinoja niiden purkamiseen.

Älä siis ota niitä henkilökohtaisesti. Et ole tehnyt mitään väärin. Uhmakohtaukset ovat täysin normaaleja, ja jokainen lapsi käy uhmavaiheen läpi.

3. Älä naura lapsellesi

Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit jostain äärimmäisen tuohtunut ja kumppanisi nauraisi sinulle päin naamaa? Se luultavasti suututtaisi sinua entisestään.

Vaikka raivokohtauksen syy olisi joskus suorastaan koominen, yritä parhaasi mukaan hillitä naurusi siihen asti, kunnes voit kertoa siitä ystävillesi myöhemmin illallispöydässä. Älä naura lapsellesi päin naamaa. Se mitätöi hänen tunteensa ja opettaa hänelle vain sen, ettei sinuun voi luottaa pahan mielen hetkellä.

Olipa kiukun laukaisija kuinka hassu tahansa, sanoita ja hyväksy lapsen tunteet silloin, kun hän on rauhoittunut tarpeeksi pystyäkseen kuuntelemaan.

https://youtu.be/NBUhV4seFHA

Raivokohtauksen syyt voivat joskus tuntua hassuilta, mutta lapsen kiukulle ei kannata nauraa.

4. Älä menetä malttiasi

Tiedämme kyllä, että se voi olla vaikeaa. Kuten aiemmin mainitsimme, taaperon raivarit voivat olla todella stressaavia. Mutta jos et itse pysty hallitsemaan tunteitasi, miten voisit olettaa taaperosi pystyvän siihen? Näytä esimerkkiä. Kun taaperosi saa raivokohtauksen, pysy rauhallisena ja tyynenä (vaikka sisimmässäsi kiehuisi).

Jos taapero huomaa sinun suuttuvan, se vain kiihdyttää hänen omaa tunnetilaansa. Jos hän näkee sinun pysyvän rauhallisena, hän oppii vähitellen ottamaan mallia käytöksestäsi.

5. Älä kävele pois

Kun taapero saa raivokohtauksen, se on hänen tapansa purkaa jotain vaikeaa tunnetta. Ja juuri silloin, kun lapsi on järkyttynyt, surullinen, pelokas tai vihainen, hän tarvitsee vanhempaansa eniten. Älä jätä häntä tuntemaan itseään hylätyksi, sillä se herättää hänessä vain paniikkia. Pidä sen sijaan hieman etäisyyttä, mutta pysy niin lähellä, että taapero näkee sinut ja tietää sinun olevan vierellä. Tämä luo hänelle turvaa siitä, että olet häntä varten silloin kun hän tarvitsee sinua – niin tässä hetkessä kuin tulevaisuudessakin.

6. Älä yritä puhua järkeä

Kun lapsi on voimakkaan tunnekuohun vallassa, hän ei kykene järkiperäiseen ajatteluun. Järjen puhuminen keskellä raivokohtausta on turhaa – hän ei yksinkertaisesti kuule sinua. Joissain tilanteissa se voi jopa pahentaa kiukkua entisestään.

Jos lapsesi on tarpeeksi vanha ymmärtämään syy-seuraussuhteita, asioista voi kyllä keskustella, mutta odota, kunnes raivari on ohi ja tunteet ovat tasaantuneet. Vasta silloin keskustelulla voi saavuttaa tuloksia.

7. Älä anna periksi

Usein raivokohtaukset johtuvat jostakin lapsen perustarpeesta. Ehkä hän on allapäin väsymyksen vuoksi tai kiukkuinen, koska hänellä on nälkä. Joskus taaperot kuitenkin suuttuvat vain siksi, etteivät he saa jotain, mitä ”haluavat”. Siksi ostoskeskuksissa näkeekin niin usein raivokohtauksia: taapero näkee hienon ja kiiltävän uuden lelun, vanhempi sanoo ei – ja romahdus on valmis.

Tällaisissa tilanteissa voit silti hyväksyä ja sanoittaa lapsesi tunteet (”Ymmärrän, että sinua harmittaa”) antamatta periksi. Onkin erittäin tärkeää, ettet anna periksi, jos lapsi saa raivokohtauksen pelkän ”haluamisen” vuoksi. Jos annat toistuvasti periksi, lapsi oppii nopeasti, että raivoamalla saa tahtonsa läpi, mikä johtaa vain kiukkukohtausten lisääntymiseen jatkossa.

8. Älä lahjo lastasi

Lahjomisella on sama lopputulos kuin periksi antamisella. Lapsen huomion saa kyllä kiinnittää muualle (”Hei katso, tuollahan taitaa olla joulupukki!”), mutta häntä ei pidä lahjoa (”Jos lopetat huutamisen, ostan sinulle uuden lelun”). Se ainoastaan vahvistaa kiukuttelukäytöstä ja tekee tavasta entistä vaikeamman kitkeä myöhemmin.

9. Älä rankaise lastasi

Muista, että taaperovuosien kiukuttelu on seurausta yrityksestä ilmaista tai säädellä tunnetta, jota lapsi ei osaa vielä hallita. Rangaistuksen määräämisellä ei siis ole tässä vaiheessa mitään toivottua vaikutusta.

Jos lapsesi on vanhempi ja saa raivokohtauksen, rangaistuksen antaminen kesken kiukun vain pahentaa tilannetta. Jos rangaistus on tarpeen, odota, että lapsi on rauhoittunut ja tilanne tasoittunut, ja istukaa vasta sitten alas keskustelemaan seurauksesta.

10. Älä jätä huomiotta taustalla olevia ongelmia

Uhmakohtaukset ovat normaali osa lapsuutta, mutta joskus ne voivat olla merkki myös taustalla piilevistä vaikeuksista. Esimerkiksi lapsilla, joilla on puheen viivästymää, voi usein esiintyä tavallista voimakkaampia kiukkukohtauksia. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että hitaasti puhumaan oppivilla lapsilla esiintyy kaksi kertaa todennäköisemmin raivokäytöstä kuin ikätovereillaan, joiden puhe kehittyy tyypillisesti. Mitä varhaisemmin puheen haasteet tunnistetaan ja huomioidaan, sitä paremmin niitä voidaan tukea ja sitä kautta vähentää myös niihin liittyvää kiukuttelua.

Onneksi lapsen puheenkehityksen tueksi voi tehdä paljon myös mukavasti kotona. Speech Blubs -sovelluksen kaltaiset apuvälineet on suunniteltu erityisesti lapsille tukemaan puheenkehitystä toisia lapsia matkimalla sekä hauskojen pelien ja tehtävien avulla.

Speech Blubs -sovellus voi tukea lapsesi puheenkehitystä ja tarjota hänelle uusia keinoja ilmaista tunteitaan (raivokohtausten sijaan).

Jos lapsesi saa usein raivokohtauksia ja olet huolissasi hänen puheenkehityksestään, kokeile Speech Blubsia jo tänään. Se voi paitsi auttaa lapsesi puheenkehitystä, myös vähentää kiukuttelua arjessanne.