25 puheen ja kielen käsitettä, jotka jokaisen vanhemman tulisi tietää

Puhuimmepa sitten opettajien, neuvolan terveydenhoitajien tai puheterapeuttien kanssa, uutta tietoa on vanhemmalle usein valtavasti pureskeltavaksi ja ymmärrettäväksi. Siksi ajattelimme, että olisi hyödyllistä avata joitakin puheen ja kielen alueen usein käytettyjä käsitteitä, jotta ymmärtäisit paremmin, mitä ne kaikki tarkoittavat!

Puheen oppimissovellus lapsille

Speech Blubs on puheterapiasovellus, jossa on laaja kirjasto yli 1 500 harjoitusta, kasvofilttereitä, ääniohjattuja aktiviteetteja ja opettavaisia bonusvideoita. Aloita ilmainen kokeilujakso jo tänään ja katso, kuinka pienokaisesi oppii heti!

Alta löydät tärkeimmät käsitteet ymmärtääksesi paremmin puheterapeuttia tai lastenlääkäriä, joten sukelletaan suoraan aiheeseen!

Puhe

Kun ammattilaiset puhuvat "puheesta", he tarkoittavat äänteitä, joita tuotamme sanoja lausuessamme.

Esimerkiksi: sana "kissa" koostuu viidestä äänteestä: k, i, s, s ja a – konsonanteista ja vokaaleista.

Joidenkin lasten on vaikea kuulla, oppia ja tuottaa näitä äänteitä puhuessaan, jolloin puhe voi olla epäselvää. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa "tissa" sanan "kissa" sijaan tai "tala" sanan "kala" sijaan.

Kaikki lapset tekevät äännevirheitä jossain kehitysvaiheessa. Puheäänteiden oppiminen on asteittainen prosessi, joka alkaa tavallisesti jokeltelulla noin 6 kuukauden iässä ja jatkuu noin 6-vuotiaaksi asti.

Monet kuulemistamme virheistä voivat olla täysin tyypillisiä tai normaaleja lapsen ikään nähden.

Esimerkiksi: On aivan normaalia, että 1-vuotiaalla on vaikeuksia sanan "telkkari" kanssa, 2-vuotiaalla sanan "punainen" kanssa tai 4-vuotiaalla vaikeampien äänteiden, kuten r-äänteen, kanssa sanassa "aarre".

Jotkut lapset tarvitsevat enemmän aikaa ja apua puheäänteidensä kehittämiseen, ja he saattavat hyötyä ylimääräisestä tuesta. Voit aloittaa tekemällä Speech Blubs -kartoituksen, sillä se antaa sinulle käsityksen lapsesi nykyisestä äännekehityksestä ja kertoo, olisiko hyödyllistä ottaa yhteyttä puheterapiaan. Sovelluksessa on myös loistavia harjoituksia varhaisten äänteiden oppimiseen ja harjoittelemiseen hauskalla ja vuorovaikutteisella tavalla.

Kieli

"Kieli" viittaa sanoihin, joita kuulemme ja sanomme. Tämä kattaa koko sanavarastomme, mukaan lukien substantiivit, verbit ja adjektiivit.

Kieli jaetaan kahteen osaan: kielen ymmärtämiseen (reseptiivinen kieli) ja kielen tuottamiseen (ekspressiivinen kieli).

Ikä, jolloin lapset kehittävät kielen ymmärtämistään ja tuottamistaan, vaihtelee lapsesta toiseen, ja "normaalin" haitari on laaja. Lapsella voi olla vaikeuksia toisella tai molemmilla näistä osa-alueista. Jos olet huolissasi, voit kuitenkin tehdä Speech Blubs -kartoituksen ja ottaa yhteyttä neuvolaan tai puheterapeuttiin.

Speech Blubs -sovellus on täynnä kielellisiä materiaaleja, joihin voit tutustua ja joita voit käyttää lapsesi kehityksen tukena tällä osa-alueella.

Kielen ymmärtäminen

Lastemme ei tarvitse ainoastaan kuulla sanomiamme sanoja, vaan myös ymmärtää niiden merkitys, hallita sanavarastoa, hahmottaa, miten sanat liittyvät toisiinsa, ja ymmärtää, mitä puhuja yrittää viestiä.

Kun lapsi lähestyy 1 vuoden ikää, hänen odotetaan yleensä noudattavan yksinkertaista yhden sanan kehotusta, 2-vuotiaana kaksiosaista ohjetta ja 3-vuotiaana 3-vaiheista ohjetta. 4-vuotiaana hänen odotetaan ymmärtävän tarinoita ja monimutkaisempaa kieltä, kuten adjektiiveja ja käsitteitä.

Lapsella, jolla on vaikeuksia kielen ymmärtämisessä, voi olla hankaluuksia seurata ohjeita, hän saattaa vaikuttaa siltä kuin ei kuuntelisi, tai hän voi tehdä asiat väärin, kun pyydät häneltä jotain.

Kielen tuottaminen

Kun lapsi ymmärtää sanan, hän oppii käyttämään sitä itse: pyytämään asioita, kieltäytymään asioista ja kommentoimaan näkemäänsä.

Yksivuotiaana lapsella on todennäköisesti muutama sana, kaksivuotiaana noin 50 sanaa ja kolmivuotiaana hän alkaa usein koota pieniä lauseita. Nelivuotiaana odotetaan, että lauseita käytetään suurimman osan ajasta ja että vieraatkin ihmiset ymmärtävät, mitä lapsi sanoo.

Lapsella, jolla on vaikeuksia kielen tuottamisessa, voi olla vaikeuksia löytää haluamiaan sanoja, hänen sanavarastonsa voi olla ikätasoa suppeampi tai hän saattaa sanoa sanat väärässä järjestyksessä.

Sosiaaliset taidot

Sosiaaliset taidot ovat paljon muutakin kuin vain "hei", "heippa" ja "kiitos" sanomista. Vuorottelu, tunteiden nimeäminen ja tunnistaminen, kirjaimellinen vs. ei-kirjaimellinen kieli, sosiaalinen kieli, neuvotteleminen, äänenvoimakkuus, puhenopeus sekä ilmeiden ja kehonkielen lukeminen ovat vain muutamia sosiaalisten taitojen monista osa-alueista.

Lapset kehittävät näitä taitoja ajan myötä, usein omien kokemustensa kautta. Toisille nämä taidot tulevat luonnostaan helpommin kuin toisille. Vauva alkaa usein ottaa katsekontaktia, hymyillä, vastata nimeensä ja oppii tunnistamaan tutut ihmiset ensimmäisen 12 kuukauden aikana. Lapset alkavat tutkia omia tunteitaan ja oppivat olevansa itsenäisiä yksilöitä 2 ikävuoteen mennessä. Kun he täyttävät kolme vuotta, he alkavat tiedostaa muiden ihmisten tunteita ja kykenevät vuorotteluun. 4-vuotiaana he alkavat tulla tietoisiksi omista tunteistaan, ymmärtää niitä ja jossain määrin myös hallita niitä.

Sosiaaliset taidot ovat monimutkainen lapsen kehityksen alue, ja lapset eroavat toisistaan suuresti (aivan kuten aikuisetkin) emotionaalisilta ja sosiaalisilta tarpeiltaan sekä mieltymyksiltään. Monilla lapsilla on vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa, kuten tunteiden hallinnassa, vuorottelussa ja jakamisessa. Tilannetta kannattaa kuitenkin pitää silmällä ja jutella neuvolassa tai puheterapeutin kanssa, jos olet huolissasi.

Muita yleisesti käytettyjä käsitteitä

Mallittaminen (mallintaminen) – tarkoittaa kielen käyttämistä niin, että lapsesi voi kuunnella, muistaa ja lopulta matkia sitä.

Dysfagia – termi, joka kuvaa syömisen tai nielemisen vaikeuksia.

Generalisaatio (yleistyminen) – kun terapiatilanteessa opittu taito siirtyy arkeen. Lapsi voi esimerkiksi oppia sanan "kissa" Speech Blubs -sovelluksessa. Generalisaatiota on se, kun lapsi nimeää kissan nähdessään sellaisen oikeassa elämässä.

Intonaatio – puheen sävelkulun nousu ja lasku (korkeammalta tai matalammalta puhuminen).

Semantiikka – kielen merkitysoppi.

Auditiivinen muisti – aivojen kyky muistaa kuultua tietoa. Tämä voi sisältää sanoja, äänteitä, numeroita jne.

Foneemitietoisuus – kyky kuunnella, hahmottaa ja jakaa puhutun sanan äänteitä osiin, esimerkiksi jakamalla sana "puhelin" äänteiksi p-u-h-e-l-i-n.

Artikulaatio – puhe-elinten liikkeet äänteiden tuottamiseksi – huulten, kielen, leuan ja kitalaen yhteistyö.

Kitalaki – suulaen pehmeä ja kova osa muodostavat suuontelon katon.

Kielioppi – kielen säännöt siitä, miten sanoja voidaan yhdistää lauseiksi.

Dysfluenssi (sujumattomuus) – sujuvan puheen katkeilu äänteiden, sanojen toistamisen tai venyttämisen tai taukojen (lukkojen) vuoksi – toisin sanoen änkytys.

Liimakorva – kuulonalenema, joka johtuu nesteen kertymisestä tärykalvon taakse (sekretorinen otiitti).

Makaton – viittoma- ja symbolijärjestelmä, joka perustuu luonnollisiin eleisiin ja viittomakieleen.

Kielellinen päättely – ongelmien ratkaisemista kielen avulla.

Ääni – puheterapiassa tällä viitataan henkilön äänen laatuun, korkeuteen, vuotoisuuteen ja voimakkuuteen.

Suora terapia – puheterapeutti työskentelee suoraan lapsen kanssa tehden tiettyjä harjoituksia valitun tavoitteen saavuttamiseksi. Lapsi tiedostaa olevansa terapiassa.

Epäsuora terapia – lapselle läheinen aikuinen (vanhempi, opettaja, avustaja jne.) työskentelee lapsen kanssa usein rentojen ja spontaanien leikkien, pelien ja keskustelujen lomassa tukien viestinnän yleistä kehitystä niin, että lapsi ei niinkään tiedosta harjoittelun tapahtuvan.

Formaali arviointi – standardoitu arviointi, jonka avulla puheterapeutti voi tehdä hallitun testin ja verrata sen (usein numeerisia) tuloksia samanikäisten lasten vertailuryhmään.

Epämuodollinen (informointi) arviointi – arviointi, jonka puheterapeutti, opettaja, vanhempi tai avustaja voi tehdä havainnoimalla, kommentoimalla ja testaamalla taitoja vapaamuotoisten harjoitusten, leikin tai ei-standardoitujen tehtävien avulla.

Sanavarasto – ne sanat ja se kieli, jonka ihminen osaa ja tietää.