Äitien syyllisyydentunne: Onko lapseni puheen viivästyminen minun syytäni?

Tässä artikkelissa

• Ensimmäiseksi . . . Harkitse terapiaa
• Liity vanhempien ja lasten vertaistukiryhmään

Tavallisia kysymyksiä, joita vanhemmat esittävät kuultuaan lapsensa puheen viivästyneen, ovat esimerkiksi: "Mitä olisin voinut tehdä toisin?", "Onko tämä minun syytäni?" ja "Tuleeko tilanne koskaan helpottamaan?". Nämä toistuvat äidin syyllisyydentunteet ovat tulleet minulle vuosien varrella tutuiksi asiakkaideni vanhempien kautta. Tiedoksi vain: täydellistä äitiä ei ole olemassa.

Lasten sijaan kirjoitan tämän blogikirjoituksen SINULLE.

Kyllä, sinulle – äiti, isä, isoäiti, isoisä, ystävä, täti, setä ja niin edelleen. Tunteillasi on merkitystä. Jos todella haluat lapsesi kukoistavan, hyväksy se, että äiditkin tuntevat, ja päästä irti syyllisyydestäsi. SINUN täytyy voida hyvin!

Ensimmäiseksi . . . Harkitse terapiaa

Tiedän, että tämä on vain yksi lisäasia kiireiseen ja hektiseen aikatauluusi, mutta usko pois, se on tärkeää.

Olen suuri terapian puolestapuhuja ja suosittelen perheilleni aina käymistä yhdessä, mutta myös erikseen. Prosessi, jossa lapsi arvioidaan, diagnosoidaan ja ohjataan kuntoutukseen, voi olla rankka kaikille – se on raskasta vanhemmille, muille perheenjäsenille ja parisuhteelle. Kaikilla voi olla paha olla.

Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta käyt läpi myös suruprosessin. Kaikki eivät käy näitä vaiheita läpi järjestyksessä, eivätkä kaikki välttämättä koe jokaista vaihetta. 

1. Kieltäminen ja eristäytyminen on tavallinen suojamekanismi, joka vaimentaa menetyksen aiheuttamaa ensijärkytystä ja turruttaa tunteemme. Torjumme sanat ja pakenemme tosiasioita. Tämä on shokin jälkeinen ensimmäinen vaihe. 

2. Viha alkaa nousta esiin, kun kieltämisen ja eristäytymisen suojaava vaikutus hälvenee, ja todellisuus sekä sen tuoma tuska tulevat taas pintaan. Emme ole valmiita. Emme ole valmiita hyväksymään diagnoosia tai sen seurauksia.  Voimakas tunne väistää haavoittuvan ytimemme ja suuntautuu sekä purkautuu sen sijaan vihana.

Viha saattaa kohdistua elottomiin esineisiin, täysin tuntemattomiin ihmisiin, ystäviin tai perheeseen. Saatat kohdistaa vihaa jopa lapseesi, vaikka et tarkoittaisi sitä. 

3. Kaupankäynti on luonnollinen reaktio avuttomuuden ja haavoittuvuuden tunteisiin, ja se ilmenee usein tarpeena ottaa tilanne takaisin hallintaan jossittelun kautta, kuten:

• Jospa olisimme vain vieneet hänet lääkäriin aiemmin, tai jospa olisimme kysyneet toisenkin lääkärin mielipidettä.
• Jospa olisimme yrittäneet olla parempia ihmisiä heitä kohtaan.

4. Masennus on yleinen vaihe, mutta et välttämättä edes huomaa käyväsi sitä läpi. Asioilla, joista ennen pidit ja nautit, ei enää tunnu olevan väliä. Kaikki, mitä lapsesi tekee, saattaa tehdä sinut surulliseksi. Hyvä puoli on se, että terapian avulla selviät tästä vaiheesta todennäköisesti nopeammin kuin ne, jotka eivät hae apua.

5. Hyväksyminen on surun viimeinen vaihe, jota jotkut ihmiset eivät koe koskaan. Ymmärrät, minkä asian edessä lapsesi on, tartut siihen suoraan ja teet perheenä kaiken tarvittavan lapsesi onnistumisen eteen.

Laillistettu terapeutti pystyy auttamaan sinua kaikkien näiden tunteiden läpikäymisessä – myös äidin syyllisyydessä. 

Liity vanhempien ja lasten vertaistukiryhmään

En tiedä tarkalleen, missä asutte, mutta pyydäthän puheterapeutiltasi tai lääkäriltäsi tietoa tukiryhmistä. Tällaisessa ryhmässä käyminen on tärkeää lapsellesi, mutta myös sinulle. Ryhmiä voi olla pelkästään aikuisille, ja joihinkin lapsesi voi osallistua ollakseen muiden kaltaistensa lasten seurassa.

Tämä antaa sinulle paikan keskustella muiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa ja kokevat samoja tunteita kuin sinä. Se tarjoaa sekä sinulle että lapsellesi paikan kuulua joukkoon ja purkaa tuntoja ilman pelkoa siitä, että kuulostaisi hullulta tai järjettömältä.

Opiskeluaikoinani vedimme opiskelukavereideni kanssa afasiatukiryhmää yliopistollamme. Afasia seuraa usein vakavasta aivoverenkiertohäiriöstä. Yhtenä viikkona vain potilaat kokoontuivat keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan, mutta meillä oli myös kerran kuussa tapaaminen perheenjäsenille.

Oli upeaa nähdä asiakkaiden kehitys, mutta myös perheenjäsenten kasvu. Tapaamistemme päättyessä he vaikuttivat olevan täynnä toivoa.

Joskus . . . toivo on kaikki mitä tarvitset!  

Lupaan, että tilanne helpottaa. Tulet näkemään edistystä, ja pieninkin voitto on silti voitto. Yritä keskittyä hyvään, sillä se voittaa kyllä huonot hetket!!