Blub Talks -keskustelussa ketterän vanhemmuuden valmentaja Susannah Chambers, ICP ACC

Tässä artikkelissa

• Kuuntele Blub Talks -podcast Susannah Chambersin kanssa
• Katso Blub Talks -podcast perheoppimisesta
• Perheoppimisen, kotikoulun ja etäopetuksen erot
• Miten hyödyntää perheoppimista maailmanlaajuisen pandemian aikana
• Vinkkejä kielen kehityksen tukemiseen kotona
• Vuorovaikutustaitojen vahvistamisen tärkeys

Kuuntele Blub Talks -podcast Susannah Chambersin kanssa

Katso Blub Talks -podcast perheoppimisesta

https://www.youtube.com/watch?v=aj4Kx8prAeg

Perheoppimisen, kotikoulun ja etäopetuksen erot

Keskustelu alkoi siitä, kun Susannah vertaili perheoppimista (Family Learning) kotikouluun ja etäopetukseen. Hän korosti seuraavaa: ”Missioni on tuoda perheoppiminen jokaisen sellaisen perheen ulottuville kaikkialla maailmassa, joka haluaa sitä hyödyntää.” Hän jatkoi toteamalla, että vaikka alueissa on päällekkäisyyttä, ”perheoppiminen määritellään miksi tahansa toiminnaksi, josta syntyy oppimistuloksia sekä aikuisille että lapsille. Tämä voi siis tarkoittaa sitä, että vanhemmat tai huoltajat oppivat yhdessä lastensa kanssa samaan aikaan – eli kuten itse sitä nimitän, ’synkronisesti’ – tai vaikkapa sitä, että vanhemmat tutustuvat menetelmiin, joilla varhaiskasvatuksen opettajat opettavat lapsille kirjainten muotoja, äänteitä tai tunne- ja käyttäytymismalleja. Tämä voi tapahtua myös ilman lapsen läsnäoloa, jolloin puhun ’asynkronisesta’ oppimisesta.”

”Ja aivan selvyyden vuoksi: perheoppiminen voi hyvin olla myös etäoppimista. Se voi olla oppimista, joka pandemian aikana onneksi onnistuttiin siirtämään verkkoon.”

Susannah jatkaa: ”Yleinen väärinkäsitys kuitenkin on, että perheoppiminen olisi sama asia kuin kotikoulu, mitä se ei ole. Laadukas perheoppiminen tukee kuitenkin kotikoulua erinomaisesti. Tutkimusnäyttö osoittaa myös, että kodin oppimisympäristö – mitä termiä käytän hyvin tietoisesti – eroaa kotikoulusta. Kodin oppimisympäristö tarkoittaa sitä kasvuympäristöä, jossa pienet lapset syntymästään saakka kokevat vuorovaikutusta ympäröivän maailman kanssa. Tätä kehitystä tuetaan ja vahvistetaan perheoppimisen menetelmillä aivan keskeisesti.”

Susannah jatkoi kertomalla, miten hän lähti mukaan Family Learning Initiative -toimintaan, ja muisteli, miten hän alkoi keskittyä perheoppimiseen omassa kodissaan esikoispoikansa kanssa. Hän sanoi: ”...on erityisen tärkeää mainita, että vanhin lapseni, joka on nyt 16-vuotias, käytti kuulolaitteita viisi vuotta. Asia huomattiin neljän vuoden iässä, ja onneksi hänen puheensa ei ollut lainkaan viivästynyt. Hän oppi lukemaan hienosti, ja sairaalan audionomit arvelivat sen johtuvan niistä erittäin vahvoista vuorovaikutuksen perustoista, jotka olimme rakentaneet kodin oppimisympäristöön perheoppimisen, katsekontaktin ja vuorovaikutuksen avulla. Joten sitä kautta päädyin perheoppimisen ihanaan maailmaan.”

Miten hyödyntää perheoppimista maailmanlaajuisen pandemian aikana

Robert syvensi aihetta kysymällä, millainen rooli perheoppimisella oli pandemian sulkutilojen aikana.

Susannah totesi: ”Voin rehellisesti sanoa kaksi asiaa: ensinnäkin sen, että toisin kuin mediassa puhuttiin jälkeenjäämisestä, kaikki kolme lastani suoriutuivat pandemian aikana loistavasti.”

Hänen toinen neuvonsa vanhemmille oli aloittaa vuoropuhelu koulun kanssa siitä, miten etäopetus järjestetään kotona. Hän sanoi: ”Heille on annettu tehtäviä ja he luultavasti tekevät ne, mutta voi tulla päiviä, jolloin he eivät tee annettuja tehtäviä, koska he saattavat olla kiinnostuneita muista oppimismahdollisuuksista.” Hän jatkoi: ”Uskon vahvasti, että jämäkkä mutta ystävällinen ja myönteinen vuoropuhelu koulujen kanssa on todella tärkeää ja lapsille hyvin motivoivaa.”

Palatessaan perheoppimiseen ja siihen, mitä se merkitsi hänen omalle perheelleen, hän kertoi: ”Perheoppimisen lähestymistapa auttoi lapsiani loistamaan koulusulkujen aikana. Tähän kuuluivat myös hyvin käytännölliset asiat, kuten rutiinit ja sen ymmärtäminen, missä kunkin oma tila kotona sijaitsi. Yhdelle lapselle se saattoi tarkoittaa työpöydän ääressä istumista, ja... annoin heille vapauden tehdä koulutehtäviä myös ulkona puutarhassa, jos he tunsivat olonsa siellä mukavimmaksi – vaikkapa kolmipyörän päällä tai säkkituolissa istuen. Perheoppimisessa on ennen kaikkea kyse siitä, että ymmärretään, mitä opetetaan ja miten opetetaan, uskalletaan neuvotella siitä ja annetaan lapselle vapautta ja omaa toimijuutta oppimistilanteessa.”

Vinkkejä kielen kehityksen tukemiseen kotona

Seuraavaksi hän listasi neljä keskeistä tekijää, joiden ansiosta hänen omat lapsensa pärjäsivät tilanteessa niin hienosti. Hän sanoi: ”Perheoppimisessa on olennaista ymmärtää: A. Mitä opetetaan, B. Miten opetetaan, C. Rohkeus neuvotella siitä ja D. Lapselle annettu vapaus ja toimijuus oppimistilanteen toteutumisessa.”

Hän neuvoo vanhempia lisäksi: ”Avarra rohkeasti käsityksiäsi siitä, mikä oppimisessa on tärkeää, ja... yritä jaksaa sinnikkäästi. Me kaikki tiedämme, että jos lapset rakastavat jotain kirjaa, he haluavat kuulla sen ainakin 200 kertaa. Tutkimukset todellakin osoittavat, että tämä sitkeys kannattaa lapsen kielellisen kehityksen ja lukutaidon kannalta. Joten vaikka sinusta tuntuisi, ettet millään jaksaisi lukea samaa satukirjaa neljättäsataa kertaa viimeisen kuukauden aikana, jaksa vielä hetki! Tulokset alkavat näkyä yllättävän pian.”

Tärkeää on myös se, että Susannah pystyy hyödyntämään musiikkia opetuksellisissa toiminnoissa oman muusikon ja laulajan taustansa ansiosta. Hän sanoi: ”Sanoisin... ole vain erittäin avoimin mielin ja heittäydy rohkeasti. Lapsi saa endorfiineja yhteisen hauskan hetken ilosta, ja hänen vuorovaikutustaitonsa lähtevät kukoistamaan. Hymysi – vaikka se olisi hieman hämmentynytkin hymy – ja nauru muiden vanhempien kanssa yhdessä laulaessa ja tietenkin vanhemman oman äänen kuuleminen, mikä on tutkitusti kaikkein varhaisin tuttu asia jo kohdusta saakka.” Hän tiivisti ajatuksensa toteamalla, että ”lorut ja erityisesti laulaminen ovat aivan maaginen ainesosa.”

Susannahin mukaan toinen hyvä keino käynnistää perheoppiminen kotiympäristössä on seuraava: ”Kun leikitte vaikkapa arvuutteluleikkiä ja löydätte esineen, sano lapselle: ’Oho, sepäs on mielenkiintoinen, eikö vain? Katsotaanpa tätä tarkemmin.’ Hän jatkaa: ”Jos lapsi on tarpeeksi vanha, voit pyytää häntä vaikka hakemaan äidille kirjan, jolloin toimit samalla kielellisenä mallina. Leikittele kielellä ja kun lapsi tuo esineen luoksesi, tutkikaa ja ihmetelkää sitä yhdessä oikein syvällisesti.”

Vuorovaikutustaitojen vahvistamisen tärkeys

Keskustelu päättyi erittäin kiinnostavaan näkökulmaan, kun Susannah jakoi ajatuksensa: ”Kyse on jaetusta oppimisesta ja sukupolvien välisestä oppimisesta, mutta perinteisesti suuri osa tätä mallia on ollut kodin ja koulun, päiväkodin tai esiopetuksen välisen viestinnän yhdistämistä.” Erilaisten vuorovaikutustapojen kytkeytyminen toisiinsa ja se, miten ne alkavat vaikuttaa toisiinsa ja lapsiin, oli kerrassaan kiehtovaa.

Hän nosti Speech Blubs -yleisölle esiin vielä yhden tärkeän puheen kehitykseen liittyvän teeman. Hän sanoi: ”Puhe on yksi lapsen kehityksen tärkeimmistä osa-alueista. Ilman puhetta lasten on huomattavasti vaikeampi ilmaista tarpeitaan, tunteitaan ja mielipiteitään. Puhumisen taito vaikuttaa myös heidän itseluottamukseensa, kykyynsä luoda suhteita muihin ja menestyä elämässä.” Me täällä Speech Blubsilla olemme nähneet tästä runsaasti todisteita sovellusta käyttävien lasten parissa ja olemme asiasta täysin samaa mieltä. Hän jatkoi: ”Uskomme, että jokainen vanhempi haluaa tukea ja vahvistaa oman lapsensa kykyä puhua.”

Juuri näin, Susannah! Olemme täysin samaa mieltä!