Blub Talks: Taaperon uhmakohtausten ymmärtäminen ja äitien syyllisyydentunteen selättäminen Sue Donnellanin kanssa

Tässä artikkelissa

• Kuuntele Blub Talks -podcastia
• Katso videopodcast
• Tärkeimmät opit

Kuuntele Blub Talks -podcastia

Katso videopodcast

https://www.youtube.com/watch?v=rXAvYkJJJX4

Juontajamme ja opettajamme Robert M. keskusteli vieraamme kanssa tämän menestyskirjan teemoista. Kirja ”Secrets to Parenting without Giving a F^ck: The Non-Conformist Playbook to Raising Happy Kids without Public Meltdowns, Power Struggles, & Punishments” on saatavilla Amazonissa. Keskustelun aiheina olivat muun muassa strategiat, joita hän suosittelee työssään auttaessaan vanhempia luovimaan lastenkasvatuksen haasteissa.

Keskustelu alkoi Robertin kertoessa Susanin epätodennäköisestä polusta vanhemmuuteen – ”epätodennäköisestä” siksi, ettei Susan koskaan uskonut menevänsä naimisiin saati saavansa lapsia. Kunnianhimoisena ja yritteliäänä ihmisenä hän aikoi keskittyä uraansa ja kaikkeen sen mukanaan tuomaan. Elämällä on kuitenkin tapana viedä parhaatkin suunnitelmat uuteen suuntaan: hän tapasi ja nai ”ensimmäisen miehen, joka sai minut tuntemaan, ettei avioliitto olisi aivan syvältä”. Yksi asia johti toiseen, ja he saivat ensimmäisen lapsensa, jota seurasivat erimunaiset kolmoset!

Keskustelu kääntyi sitten hänen kahden poikansa ja tyttärensä väliseen suhteeseen sekä siihen, kuinka pojat tarvitsivat puheterapiaa oppiakseen R-äänteen. Sanomattakin on selvää, että neljän lapsen (mukaan lukien kolmosten) kasvattaminen tekee kenestä tahansa Susanin kaltaisesta vanhemmuuden ”asiantuntijan”. Hän onkin hyödyntänyt organisointitaitojaan ja suoraa puhettaan kasvattaakseen neljä tasapainoista ja menestyvää aikuista.

Robert kysyi Susanilta, kuinka kauan pojat kävivät puheterapiassa, mihin Susan vastasi: ”He kävivät siellä 1,5–2 vuotta, ja he (pojat) saivat asian kuntoon ennen kuin kiusaamisvaihe ehti alkaa.” Sitten hän totesi haikeana: ”Toivon, että meillä olisi ollut jotain Speech Blubsin kaltaista . . . .”

Seuraavaksi Susan kuvaili tyypillistä vanhempaa ja tilannetta, jossa asiakkaat hakeutuvat hänen puheilleen, todeten: ”Se riippuu uupumuksen ja kuormituksen määrästä.” Hänen lähestymistapansa on hyvin vapaamuotoinen, mutta siihen kuuluu tarvekartoitus, jonka perusteella valitaan sopivin hänen kolmesta ohjelmastaan. Tapaamiset järjestetään kasvokkain, ja niissä käsitellään toisinaan vaikeastikin nieltäviä totuuksia vanhemmuuden tavoista, jotka ruokkivat lasten haastavaa käytöstä. Hän tosin lisäsi, että kun vanhempi ottaa askeleen avun hakemiseksi, hän on yleensä ”varsin avoin” kuulemaan kipeitäkin totuuksia.

Muutamia kirjassa ja podcastissa käsiteltyjä aiheita olivat: haaste nähdä taaperon raivokohtaukset vain ”ohimenevänä vaiheena” ja kuinka tätä vaihetta voi lyhentää; lasten ”mulla on tylsää” -valitukset, joihin hänen sääntönsä oli ”Tylsyys on mielentila, joten tuota sanaa ei saa käyttää”; ”teinipojan aivot” ja niihin vääjäämättä kuuluva ”sumu”; sekä vanhemman valmius muuttaa itseään.

Tärkeimmät opit

Keskustelun tärkeimmät opit kiteytyivät seuraaviin ajatuksiin:

1. Vanhemman on opittava ”siirtämään oma egonsa syrjään”,
2. Näennäisesti ristiriitainen ajatus ”hallinnasta luopumisesta hallinnan saavuttamiseksi”,
3. Vanhempien tulisi heittää syyllisyys romukoppaan: ”Syyllisyys on täysin turha tunne”,
4. Rajojen ja odotusten asettaminen pitämällä kiinni periaatteesta ”Ei tarkoittaa eitä, ilman neuvotteluja”, sekä
5. Vanhemmuudessa ”selkeys ja johdonmukaisuus = luottamus ja kunnioitus”.

Keskustelun loppupuolella Robert totesi Susanin kunnioittavan, voimaannuttavan ja suoraviivaisen kasvatustyylin – höystettynä taitavan hauskalla viestinnällä – tekevän hänen kirjastaan ”pakollista luettavaa”. Susanin aito halu ja taito auttaa tekevät hänestä luontevan asiantuntijan vanhempien haasteiden ytimeen pureutumisessa.

Miten mukaansatempaava keskustelu vanhemmille, jotka eivät pelkää katsoa peiliin ja muuttaa ensin omaa toimintaansa, osaavat nauraa haasteilleen ja kunnioittavat sitä, että lasten täytyy antaa kulkea omaa polkuaan! Susan Donnellan osaa mestarillisesti pohjustaa lapsille tietä ottaa vastuuta omasta elämästään positiivisella ja ymmärrettävällä tavalla. Lämmin kiitos, Susan!