Eroahdistus – mitä ihmettä tehdä?!

Aah, aivan . . . eroahdistus. Vaikka se on täysin normaalia ja jokainen lapsi (ja vanhempi) käy sen läpi, se ei tee tilanteen kohtaamisesta yhtään sen helpompaa. 

Nanit.com-sivuston mukaan ’eroahdistuksella’ tarkoitetaan kehitysvaihetta, joka ilmenee useimmilla vauvoilla 6–7 kuukauden iässä, kun he oppivat esinepysyvyyden. Tämän vuoksi lapsesi saattaa alkaa itkeä lohduttomasti, kun laitat hänet nukkumaan, lähdet aamulla töihin tai jätät hänet päiväkotiin. 

Tiedän, mitä mietit: mitä esinepysyvyys oikein tarkoittaa? Se on hieno termi, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vauva tietää esineiden ja ihmisten – kuten sinun – olevan olemassa silloinkin, kun he eivät ole samassa huoneessa tai lähellä. Eroahdistuksen oireet johtuvat suoraan tästä tärkeästä uudesta kehitysaskeleesta.

Vanhempana sitä saattaa aluksi ajatella, että ihanaa, lapsella on minua ikävä, mutta pian alkaa pohtia, pystyykö häntä jättämään hetkeksikään seuraavaan 18 vuoteen. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta: tämä ON vain vaihe, ja se menee ohi! 

Mikä tilanteessa on parasta? Kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, hän rauhoittuu ja itku laantuu. Se voi viedä muutaman yrityksen, mutta tilanne helpottaa kyllä. 

Jos olet pian viemässä lastasi varhaiskasvatukseen tai päiväkotiin, tässä on muutamia vinkkejä ja niksejä, joiden avulla varmistat, ettei eroahdistus saa lapsestasi yliotetta.

1. Harjoitelkaa erossa oloa

Jätä lapsi hoitajan kanssa aluksi vain lyhyiksi hetkiksi ja pysyttele lähellä. Kun lapsi tottuu erossa olemiseen, voit vähitellen pidentää aikaa ja lähteä kauemmas.

2. Ajoita erot päiväunien tai ruokailujen jälkeen

Vauvat ovat alttiimpia eroahdistukselle, kun he ovat väsyneitä tai nälkäisiä. Lasta auttaa suuresti, kun luotte selkeän rutiinin ja pidätte siitä kiinni. Lapset kukoistavat ennakoitavuudesta, ja rutiini auttaa heitä olemaan tuntematta itseään hylätyksi päiväunien aikana. 

3. Luo nopea ”heippa”-rituaali

Rituaalit luovat turvaa. Se voi olla niinkin yksinkertainen kuin erityinen vilkutus ikkunasta tai heippapusu. Pidä tilanne kuitenkin lyhyenä, jotta voit:

4. Lähteä tekemättä siitä suurta numeroa

Kerro lapsellesi, että olet lähdössä ja että tulet takaisin, ja lähde sitten – älä vitkuttele tai tee tilanteesta isompaa numeroa kuin se onkaan. Itse annan tyttärelleni ja pojalleni halauksen ja pusun, vilkutan heipat ja suuntaan ovesta ulos. Kummallakaan lapsella ei ole ollut ongelmia. Olen huomannut, että jos jään norkoilemaan tai teen lähdöstä ison jutun, he reagoivat paljon negatiivisemmin. 

5. Pidä lupauksesi

Jotta lapsesi itseluottamus ja varmuus erossa pärjäämisestä kehittyisivät, on tärkeää, että palaat silloin kun lupasit. Hänen täytyy voida tietää, että sinuun voi luottaa ja nojata!

6. Säilytä tuttu ympäristö mahdollisuuksien mukaan ja tee uudesta ympäristöstä tuttu

Pyydä lastenhoitaja kotiinne. Kun lapsi on poissa kotoa, kannusta häntä ottamaan mukaan jokin tuttu esine. Me annoimme tyttäremme ottaa pehmoeläimen mukaan anoppilaan päiväunille, ja päiväkotiin hän saa viedä oman uniriepunsa. 

7. Pidä pääasiallinen hoitaja samana

Jos palkkaat hoitajan, yritä pitää sama ihminen työssä pitkään, jotta lapsen elämään ei tule turhia muutoksia. Me veimme tyttäremme tutustumaan tulevaan päiväkotiinsa noin kaksi viikkoa ennen aloitusta. Opettajat ehdottivat, että poistuisimme huoneesta ja antaisimme hänen leikkiä muiden lasten kanssa. Se sujui loistavasti. Itse asiassa hän ei olisi edes halunnut lähteä kotiin :( 

8. Vähennä pelottavaa televisiosisältöä

Lapsesi pelkää vähemmän todennäköisesti, jos katsomanne ohjelmat eivät ole pelottavia. Tyttäreni rakastaa jännittäviä elokuvia, mutta yritämme silti rajoittaa niitä välttääksemme ongelmat nukkumaanmenoaikaan tai silloin, kun hän kokee jotain uutta. 

9. Yritä olla antamatta periksi

Vakuuta lapsellesi, että kaikki menee hienosti – johdonmukaisten rajojen asettaminen auttaa lastasi sopeutumaan eroon. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun tilanne iskee nukkumaanmenoaikaan. Joskus on vain pakko kävellä pois. Kunhan lapsi on syönyt, vaipatettu ja turvassa, on täysin sallittua antaa hänen itkeä vähän aikaa. 

Nanit.comin mukaan eroahdistuksessa on useita eri vaiheita. Eroahdistus kestää tyypillisesti kahdesta kolmeen viikkoa, ja sitä voi putkahdella esiin läpi vauva- ja taaperoiän sekä vielä myöhemminkin lapsuudessa. Alle kaksivuotiailla se on yleisintä seuraavissa ikävaiheissa: 

• 6–7 kuukauden iässä: Näihin aikoihin, ja joskus aiemminkin, monet vauvat oivaltavat esinepysyvyyden. 
• 9–10 kuukauden iässä: Tässä vaiheessa vauvasi alkaa hahmottaa päivittäistä rutiiniaan huomattavasti paremmin. ”Eroahdistus voi leimahtaa näihin aikoihin, kun vauva alkaa ymmärtää erilaisia sosiaalisia tilanteita hieman enemmän.” Hän ymmärtää: ”Ahaa, minut jätetään aamulla päiväkotiin, ja äiti on poissa tosi pitkään.” (nanit.com)
• 13–14 kuukauden iässä: Tässä vaiheessa lapsella voi olla vaikeuksia ilmaista tunteitaan, mikä voi johtaa eroahdistuksen uuteen aaltoon. Tänä aikana heillä on erinomainen puheen ymmärtämisen taito, eli he ymmärtävät mitä sanot, mutta he eivät osaa vielä sanoittaa omia tunteitaan. He haluaisivat sanoa: ’Miksi sinun pitää mennä töihin? Miksi jätät minut?’, mutta koska he eivät osaa sanoa sitä, he itkevät.”

Myös me vanhemmat voimme kokea eräänlaista eroahdistusta. Se ei ole yhtä voimakasta kuin vauvoilla, mutta koemme sitä silti, kun olemme erossa lapsistamme pidemmän aikaa. Sehän on aivan ristiriitainen tilanne, eikö vain? Kaipaamme omaa aikaa, MUTTA kun lapset eivät olekaan paikalla, mietimme heti: ”mitäs minä nyt teen” tai ”onpa heitä ikävä”.

Vanhemman ahdistus? 

Tiedän, että minulle oli todella vaikeaa jättää kumpaakaan lastani ensimmäisillä kerroilla heidän synnyttyään. Erossa oleminen omista lapsista ei ole helppoa. Päässäni pyöri ajatus, ettei kukaan muu osaisi hoitaa heitä niin hyvin kuin minä tai mieheni. Minua auttoivat seuraavat asiat:

1. Kirjoita hoitajalle aikataulu. Ole niin yksityiskohtainen kuin tarvitsee. Muista kirjata ylös tärkeät tiedot ja kaikki terveystiedot, joita he saattavat tarvita poissaolosi aikana.
2. Pyydä kuvia ja viestejä. Mieltäni rauhoitti valtavasti, kun sain nähdä lapset ja tietää heidän pärjäävän hienosti ilman meitä. 
3. Lähde aluksi vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Kun jätimme lapset hoitoon ensimmäistä kertaa, olimme poissa ehkä vain kolme tuntia. Se antoi sopivasti vapauden tunnetta, mutta tiesin myös näkeväni heidät pian. Ajan myötä meistä alkoi tuntua luontevalta jättää heidät hoitoon pidemmiksikin ajoiksi!
4. Valmistaudu niin hyvin kuin voit. Itse laitoin esille paljon enemmän ruokaa ja maitoa kuin olisi tarvinnut. Jätin aina valmiiksi myös varavaatteita mahdollisten vaippavahinkojen varalle. Tieto siitä, että hoitajalla oli kaikki tarvittava, lievitti omaa ahdistustani huomattavasti. 

Muista, että kuten kaikki muukin, tämä on vain ohimenevä vaihe. Sekä me että lapsemme pääsemme tästä lopulta yli. Yritä pysyä rauhallisena äläkä pelkää pyytää apua, jos sitä tarvitset!