Leikki-ikäisten puhe kehittyy hitaammin, jos heillä on isosisaruksia. Miksi?

Tässä artikkelissa

• Mitä tutkimukset sanovat sisaruksista ja kielen kehityksestä?
• • Kognitiivisesti empaattiset isosisarukset
• Miksi näin tapahtuu?
• Miten vanhemmat voivat auttaa?
• Lisää luettavaa

Sisaruksia ja kielen kehitystä koskevat tutkimukset osoittavat, että suurten perheiden lapset kehittävät kommunikaatiotaitojaan hitaammin, koska vanhemmilta riittää vähemmän huomiota kullekin lapselle. 

Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ”huomaavainen ja herkkä” isosisarus tekee suuren eron. 

Pediatrics-lehden helmikuun numerossa julkaistu tutkimus osoittaa, että vanhemmat tai aikuiset eivät ole ainoita, jotka vaikuttavat lapsen kielellisiin taitoihin kotona.

Mitä tutkimukset sanovat sisaruksista ja kielen kehityksestä?

Muut tutkimukset osoittavat, että suurempien perheiden (yli 3 lasta) vanhemmilla on vähemmän aikaa omistautua vain yhden lapsen oppimiselle. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että näiden perheiden nuorimmalla lapsella on heikommin kehittynyt sanavarasto kuin vanhemmilla sisaruksillaan.

Tässä 385 leikki-ikäisen lapsen tutkimuksessa havaittiin, että suurempien perheiden lapset (vähintään 3 lasta) pärjäsivät standardoidussa sanavarastotestissä heikommin. Eroa ei kuitenkaan ollut, jos lapsella oli huomaavainen isosisarus. 

Kognitiivisesti empaattiset isosisarukset

Päätutkija Heather Prime, kliinisen lapsipsykologian tohtoriopiskelija University of Torontosta, havaitsi, että juuri ”kognitiivisesti empaattinen” isosisarus tekee eron. Se tarkoittaa, että vanhempi lapsi ymmärtää, mitä nuorempi sisarus osaa hahmottaa, ja mukauttaa puhettaan sen mukaan – ehkä hidastamalla tai käyttämällä yksinkertaisempia lauseita, muttei kuitenkaan ”lässyttämällä” heille.

Nämä empaattiset isosisarukset huomaavat nuoremman lapsen lähettämät viestit ja reagoivat niihin asianmukaisesti silloin, kun vanhemmat eivät ehdi. Tulokset perustuvat 385 ontariolaiseen perheeseen, jotka osallistuivat laajempaan pitkittäistutkimukseen lapsen kehityksestä. Tutkijat seurasivat yhtä lasta kustakin perheestä aina syntymästä saakka.

Kun lapset olivat 3-vuotiaita, tutkijat antoivat heidän pelata peliä, joka mittaa ymmärtävää sanavarastoa. Nämä ovat sanoja, jotka lapsi kykenee ymmärtämään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. He myös seurasivat lasten vapaata leikkiä heidän vähintään 5-vuotiaan isosisaruksensa kanssa. 

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoitti, että suurten perheiden leikki-ikäiset saivat sanavarastotesteissä alhaisempia pisteitä. Muut tekijät, kuten perheen tulot, perheen kaksikielisyys tai vanhempien syntyminen toisessa maassa, eivät muuttaneet tuloksia. Ainoa asia, jolla näytti olevan merkitystä, oli se, oliko lapsella empaattinen isoveli tai isosisko. Vasta silloin sanavarastoero katosi. 

Tutkijat tarkastelivat myös äitien sensitiivisyyttä vuorovaikutuksessa lasten kanssa, ja se oli silti vähäisempää kuin silloin, kun sisarus oli aktiivisesti vuorovaikutuksessa nuoremman sisaruksensa kanssa. 

Miksi näin tapahtuu?

Kielen oppiminen on sosiaalinen prosessi; meidän on oltava mukana ja osallistuttava aktiivisesti sosiaaliseen vuorovaikutukseen oppiaksemme uusia sanoja, ymmärtääksemme niitä ja kyetäksemme käyttämään niitä arjen keskusteluissa. 

Vaikka emme tiedä, mikä tekee isosisaruksesta empaattisen, tutkijat uskovat sen liittyvän vahvasti vanhemman rooliin ja kasvatukseen. Jos 5-vuotias ja 3-vuotias sisarus riitelevät lelusta ja vanhempi sanoo ”tuo on minun” ja tempaisee sen pois, yksi tapa luoda empaattisempi ilmapiiri on kysyä vanhemmalta lapselta, miltä hänestä tuntuisi, jos hänen lelunsa vietäisiin käsistä. 

Tämä kysymys kannustaa vanhempaa lasta miettimään tunteita ja seurauksia ennen impulsiivista toimintaa. Vaikka vanhempien on tärkeää ohjata tällaista ajattelua, kannusta myös muita aikuisia, kuten isovanhempia ja kasvattajia, tarjoamaan näitä opettavaisia hetkiä kouluikäisille lapsille. 

Miten vanhemmat voivat auttaa?

• Kannusta lapsiasi leikkimään yhdessä mahdollisimman paljon. Vuorovaikutteinen leikki on mahtavaa! Se tarkoittaa leikkiä, jossa kummankin lapsen on osallistuttava, jotta se toimisi – esimerkiksi pallon vierittäminen edestakaisin toisilleen. 
• Valitse muutama sana, joita toistatte yhä uudelleen. Tyttäreni tekee tätä pojalleni koko ajan, koska näytän siitä mallia hänen edessään. Kun on ruoka-aika, näytän pojalleni sanan ”syödä” viittomalla, mutta sanon sen myös useita kertoja ääneen. Tyttäreni menee nyt poikani luo ennen ruokailua ja tekee aivan samoin. Näin poika kuulee sanan usein, ja samalla se osoittaa hänelle, että sisko on kiinnostunut siitä, mitä hän tekee. 
• Keksi hauskoja ääniä ja yhdistä ne liikkeeseen. Taaperot ja vauvat rakastavat liikkumista. Hyvä esimerkki on sanoa ”poks poks”, kun puhkotte saippuakuplia sormilla. Sano ”tsuku tsuku”, kun työnnätte junaa lattialla. 
• Osoittaminen ja toistaminen on loistava tapa auttaa lasta kuulemaan sanoja usein ja samalla antaa hänelle visuaalinen käsitys siitä, mitä sanat tarkoittavat. Osoita arkirutiineissasi olevia asioita ja toista sana kolme kertaa. Tämä saattaa aluksi tuntua hassulta, mutta mitä useammin lapsi kuulee sanan, sitä nopeammin hän ymmärtää sen ja osaa toistaa sen sinulle.
• Mallinna toivottua puhetta kaikille lapsillesi, olipa kyseessä vauva tai taapero. Lapset matkivat kuulemaansa puhetta, joten on tärkeää olla käyttämättä siansaksaa, puhua heille rauhallisesti ja käyttää oikeaa kielioppia. 

Näiden vinkkien lisäksi kannattaa alkaa harjoitella Speech Blubs -sovelluksella lapsesi kielen kehityksen tueksi.

Lisää luettavaa

Lue lisää aiheeseen suoraan liittyviä artikkeleita. Blogeihimme kuuluvat muun muassa: (1) Vinkkejä kielen kehityksen tueksi, (2) Kaksikielisyys ja (3) Puheen viivästyminen ja perinnöllisyys.