Raivokohtausopas: Milloin, miksi ja miten toimia niiden kanssa

Vanhemmille raivokohtaukset voivat olla äärimmäisen turhauttavia ja julkisilla paikoilla jopa suorastaan noloja. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta: useimmat raivarit ovat täysin normaaleja, eikä lapsesi ole ainoa, joka saa niitä. Itse asiassa ne kuuluvat luonnollisena osana kasvuun ja kehitykseen.

Lapsilla on monia eri syitä saada raivokohtauksia. Osa näistä syistä on täysin normaaleja, kun taas toiset voivat olla merkki syvemmistä haasteista. Tässä artikkelissa käymme läpi yleisimpiä syitä raivareiden taustalla sekä tarjoamme yleisoppaan niistä selviytymiseen. Aloitetaan katsomalla, milloin raivokohtaukset yleensä alkavat.

Raivokohtausten vaiheet ja miksi lapset kokevat niitä

Vauvavuodet: 1–2-vuotiaiden raivokohtaukset

Käsite "uhmaikä" voi joskus johtaa harhaan, erityisesti raivokohtausten osalta. Tämän käsitteen vuoksi monet ajattelevat, että raivarit alkavat vasta taaperoiässä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ei ole lainkaan epätavallista, että raivokohtauksia esiintyy jo noin vuoden iässä.

Vauvojen raivokohtaukset ovat täysin normaaleja, eivätkä ne juuri koskaan ole merkki aggressiivisuudesta. Vauvat eivät vain ole vielä oppineet kommunikoimaan eikä heillä ole keinoja ilmaista tunteitaan sanoin. Kuten kuvitella saattaa, kyvyttömyys ilmaista itseään on hyvin turhauttavaa. Pieni lapsi purkaa tunteensa ainoalla osaamallaan tavalla – raivoamalla.

Taaperovuodet: 3–4-vuotiaiden raivokohtaukset

Taaperovuosien raivokohtaukset voivat olla vähän voimakkaampia kuin vauvojen kiukuttelut, ja ne voivat usein laukaista täyden romahduksen (meltdown). Nämä romahdukset voivat pitää sisällään potkimista, lyömistä, kirkumista ja jopa hengityksen pidättämistä. Ne muistuttavat paljon tavallista raivaria, mutta erona on se, että raivokohtaus on tahdon tai tarpeen ilmaus.

Romahdus puolestaan johtuu siitä, että lapsi kuormittuu liiallisesta aistitulvasta. Raivokohtaukset ovat hyvin yleisiä ja täysin normaaleja sekä tytöille että pojille 1–3 vuoden iässä.

Vaikka jotkut taaperot saavat raivareita useammin kuin toiset, vanhempien on tärkeää ymmärtää, että ne ovat täysin normaali osa lapsen kehitystä. Jos taaperosi saa raivokohtauksen, se ei tarkoita, että olisit tehnyt jotain väärin. Tässä iässä raivarit ovat yleensä vain turhautumisen tai surun merkki.

Tästä syystä taaperot saavat usein raivokohtauksia silloin, kun he ovat väsyneitä, nälkäisiä, heillä on epämukava olo tai kun he eivät saa tahtoaan läpi.

Ohjaamalla taaperoitamme käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan oikein pääsemme lopulta eroon tästä taaperovaiheen raivokohtausvaiheesta – se vaatii vain kärsivällisyyttä.

Leikki- ja varhaiskouluikä: 5–6-vuotiaiden raivokohtaukset

Kun lapsi saavuttaa 4 tai 5 vuoden iän, hänen pitäisi alkaa vähitellen kasvaa ulos raivarivaiheesta. Tähän ikään mennessä useimmat lapset ovat oppineet säätelemään tunteitaan paremmin ja ilmaisemaan itseään sopivammilla tavoilla.

Silti osa leikki-ikäisistä saa edelleen raivokohtauksia. Kun näin tapahtuu, syynä on yleensä jompikumpi kahdesta asiasta:

1. Tunneperäiset raivokohtaukset

Aivan kuten taaperoilla, joillakin vanhemmilla lapsilla on vaikeuksia säädellä tunteitaan, mikä puolestaan johtaa raivokohtauksiin. Koska lapset kehittyvät omaan tahtiinsa, ei ole yllättävää nähdä leikki-ikäisiä, joilla ei vielä ole riittäviä taitoja tunteidensa hillitsemiseen.

Lapsilla, joiden tunnesäätelyn kehitys on hieman viivästynyt, raivokohtaukset liittyvät usein vihan, turhautumisen tai surun tunteisiin.

2. Valtataisteluraivarit

Vauva- ja taaperoiässä raivokohtaukset liittyvät yleensä kyvyttömyyteen ilmaista tunteita oikein. Lapsen kasvaessa voi kuitenkin ilmetä uudenlainen raivokohtaustyyppi – valtataisteluraivari. Tässä kohtauksessa on kyse juuri siitä, miltä se kuulostaakin: vallasta ja hallinnasta. Jos lapsesi saa tällaisen raivarin, hän saattaa yrittää kokeilla rajojasi ja auktoriteettiasi.

Esimerkki? Jos olet koskaan nähnyt lapsen huutavan ja kirkuvan vanhemmilleen, koska hän ei halua pukea takkia päälleen – kyseessä on valtataisteluraivari. Tällaisessa tilanteessa lapsella ei ole varsinaista syytä olla emotionaalisesti stressaantunut tai pahoillaan. Hän vain koettelee vanhempiaan ja osoittaa itsenäisyyttään.

Vaikka nämä valtataisteluraivarit eivät ole yhtä yleisiä kuin taaperoraivarit, ne eivät silti ole mitenkään epätavallista käytöstä lapsuudessa. Älä ole liian ankara itsellesi, jos lapsesi tekee näin. Muiden raivokohtausten tavoin myös nämä saadaan kuriin ajan myötä.

Voiko raivokohtaus olla merkki isommasta ongelmasta?

Nyt tiedämme vauvojen, taaperoiden ja isompien lasten eri syyt raivokohtauksiin. Vaikka useimmat raivarit ovat täysin normaaleja, joskus ne voivat olla merkki myös taustalla olevista haasteista.

Tarkemmin sanottuna tutkimuksissa on hiljattain löydetty yhteys viivästyneen puheenkehityksen ja raivokohtausten välillä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että hitaasti puhumaan oppivilla lapsilla esiintyy vakavia ja toistuvia raivareita kaksi kertaa todennäköisemmin kuin tyypillisesti kehittyvillä puhujilla. Tämä yhteys havaittiin paitsi isommilla lapsilla, myös jo 12 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Tämä tarkoittaa, että vauva- ja taaperoiän raivokohtaukset voivat liittyä myös viivästyneeseen kielelliseen kehitykseen.

Lisäksi on viitteitä siitä, että varhaiset puheongelmat voivat johtaa pitkäaikaisiin kielellisiin vaikeuksiin, jotka saattavat vaikuttaa sekä koulumenestykseen että mielenterveyteen lapsen kasvaessa.

Siksi puheenkehityksen haasteisiin on tärkeää puuttua mahdollisimman varhain. Puheterapia ja puheterapiasovellukset, kuten Speech Blubs, voivat auttaa lastasi harjoittelemaan kielellistä kehitystään jo varhain varmistaen, etteivät lapsuuden vaikeudet kantaudu aikuisuuteen asti. Opettamalla lapsellesi toimivia ja tehokkaita tapoja kommunikoida puheterapia ja puheterapiasovellukset voivat vähentää lapsesi turhautumista ja siten myös turhautumisesta johtuvia raivokohtauksia.

Taaperoiden raivokohtausten laukaisijat

Saatat ehkä yllättyä siitä, että raivokohtauksia on oikeastaan olemassa useita eri tyyppejä. Tässä niistä muutama:

• Väsymysraivarit, joita esiintyy lapsen ollessa väsynyt.
• Turhautumisraivarit, joita esiintyy lapsen ollessa pahoillaan tai turhautunut.
• Nälkäraivarit, joita esiintyy lapsen ollessa nälkäinen.
• Huomionhakuraivarit, joita esiintyy lapsen halutessa huomiotasi.
• Valtataisteluraivarit (kuten edellä mainittiin), joita esiintyy lapsen halutessa osoittaa itsenäisyyttään ja kokeilla rajojasi.
• Häiritsevät raivarit, joissa lapsi kirkuu ja viuhtoo menemään julkisilla paikoilla.
• Ylistimulaatioraivarit, joissa lapsi tuntee olonsa tunteiden tai tilanteen ylikuormittamaksi.
• Nukkumaanmenoraivarit, kun lapsesi ei halua mennä nukkumaan.
• Raivopuuskat, joissa lapsi menettää täysin hallinnan sekä fyysisesti että emotionaalisesti.

Miten toimia taaperon raivokohtausten kanssa

Mitä voimme tehdä raivareille? Paras tapa käsitellä niitä on ennaltaehkäistä ne kokonaan. Voit vähentää raivokohtausten todennäköisyyttä seuraavasti:

• Vähennä stressiä huolehtimalla siitä, että lapsi saa säännölliset päiväunet, syö hyvin ja saa runsaasti kahdenkeskistä aikaa kanssasi.
• Virittäydy samalle aaltopituudelle ja ole herkkä lapsesi tarpeille ja tunteille.
• Tunnista ja poista raivokohtausten laukaisijat.
• Puhu lapsen tunteista ja opeta erilaisia selviytymiskeinoja (kun hän on hieman vanhempi).

Miten toimia, kun taapero saa raivokohtauksen

Voimme yrittää vältellä tai estää raivokohtauksia niin paljon kuin haluamme, mutta niitä tulee todennäköisesti silti tapahtumaan silloin tällöin. Kun raivari iskee, toimi näin:

• Pysy rauhallisena. Jos vihastut tai hermostut, tilanne vain eskaloituu. Vedä hetki henkeä, jos tarvitsee, ja puhu lapsellesi rauhallisella ja myötätuntoisella äänellä, kun olette molemmat valmiita.
• Odota, että raivokohtaus laantuu. Pysy lapsesi lähellä raivarin aikana, jotta hän tietää olevansa turvassa, mutta anna hänen itkeä tunteensa ulos. Kun raivokohtaus on täydessä vauhdissa, huomion harhauttaminen tai kontaktin saaminen on usein turhaa – on jo liian myöhäistä. Odota kohtauksen laantumista ja puhu lapselle vasta, kun hän on valmis.
• Kun lapsi on valmis, asetu hänen tasolleen ja validoi hänen tunteensa. ”Onpa kurjaa, kun ruoka putoaa lattialle, eikö vain?” Puhumalla suoraan tilanteesta autat lastasi nollaamaan tunnetilansa ja oppimaan käsittelemään niitä toisella tavalla.
• Ole johdonmukainen toimintatavoissasi, erityisesti jos kyseessä on huomionhaku- tai valtataisteluraivari. Jos lapsi huomaa saavansa tahtonsa läpi, hän yhdistää raivoamisen toivottuun lopputulokseen, jolloin tilanne voi pahentua entisestään.

Lue lisää siitä, miten toimia raivokohtauksen aikana ja mitkä ovat yleisimmät virheet, joita vanhemmat tekevät lapsen saadessa raivarin.

Tue varhaista oppimista selättääksesi raivokohtaukset

Lasten raivokohtauksia tulee tapahtumaan. Älä ole liian ankara itsellesi. Vauvojen, taaperoiden ja leikki-ikäisten raivarit ovat täysin normaali osa kasvamista.

Jos siis huomaat, että lapsellasi on poikkeuksellisen paljon raivokohtauksia, syynä voi olla se, että hänen on vaikea ilmaista itseään kielellisesti. Tässä tapauksessa on parasta kääntyä puheterapeutin puoleen tai kokeilla puheterapiasovellusta, kuten Speech Blubs, jotta kielellisen kehityksen haasteisiin saadaan apua jo ennen kuin niistä muodostuu isompi ongelma.