3 fonologisten prosessien ja häiriöiden tyyppiä

Tässä artikkelissa

• Fonologisten prosessien määritelmä ja selitys
• Eri tyyppiset fonologiset prosessit
• • Tyyppi 1: Korvaukset (substituutiot)
  • Tyyppi 2: Assimilaatiot
  • Tyyppi 3: Tavurakenne

Onko lastasi edelleen vaikea ymmärtää, vaikka hän on saanut artikulaatioterapiaa? Kuulostaako hänen puheensa muminalta tai katkonaiselta? Jos näin on, lapsellasi saattaa olla toinen puhehäiriö, joka liittyy fonologisiin prosesseihin.

Tässä blogikirjoituksessa käsitellään fonologisten prosessien määritelmää ja annetaan perustason yleiskatsaus erilaisista virhetyypeistä, joita voi esiintyä. Kuten aina, kannustan jokaista lukijaa, joka epäilee omalla tai tuntemallaan lapsella olevan tällainen puhehäiriö, tutustumaan Speech Blubs 2 -sovellukseen puheharjoittelun tukena sekä ottamaan yhteyttä alueensa puheterapeuttiin arviota varten.

Fonologisten prosessien määritelmä ja selitys

Tyypillisesti kehittyvät lapset käyttävät tiettyjä puhemalleja opetellessaan puheääniä. Pienet lapset muodostavat näitä malleja, koska heillä ei vielä ole taitoja tuottaa sanoja tarkasti ja selkeästi.

Saatat esimerkiksi kuulla lapsen sanovan sanan "lentokone" sijaan "entokone". He saattavat myös jättää äänteitä pois sanasta, kuten sanoa "banaani" sijasta "naani". Lapsen puheessa voi esiintyä monia erilaisia malleja, mikä on täysin "normaalia" kielen kehityksen aikana.

Fonologisesta häiriöstä on kyse silloin, kun lapsen käyttämät mallit jatkuvat pidempään kuin ajanjakso, jolloin "tyypillisesti" kehittyvät lapset ovat jo lakanneet käyttämästä niitä, tai kun virheet poikkeavat odotetusta vieläkin enemmän. Esimerkiksi fonologisesta häiriöstä kärsivä lapsi käyttää fonologista prosessia nimeltä "reduplikaatio" eli sanoo vaikkapa "vettä" sijasta "veve" vielä 4-vuotiaana. Me puheterapeutit sanoisimme, että hänen puheessaan on viivästymää, koska tämä prosessi päättyy lapsilla tyypillisesti 3 vuoden ikään mennessä.

Kutsumme tilaa häiriöksi, kun lapsi käyttää poikkeavia fonologisia malleja liiallisesti. Tämä johtuu siitä, että useiden samanaikaisten prosessien käyttö tekee puheesta täysin epäselvää. Jos sinulla on pieni lapsi, joka ei puhu selkeästi eikä kukaan ymmärrä häntä, on tärkeää varmistaa, että hän pääsee fonologisen häiriön arviointiin ja saa selkeän hoitosuunnitelman puhevirheiden korjaamiseksi.

Annan seuraavaksi yleiskatsauksen kaikkein YLEISIMMISTÄ prosesseista ja siitä, mitä puheterapeutit kohtaavat useimmiten. On hyvä tietää, että prosesseja on paljon muitakin, mutta tämän blogin tarkoitusta varten niitä kaikkia ei ole tarpeen tuntea!

Eri tyyppiset fonologiset prosessit

Tyyppi 1: Korvaukset (substituutiot)

Korvaukset (substituutiot) – Nämä ovat puhevirheitä, joissa lapset korvaavat oikeat äänteet toisilla äänteillä, jolloin sanasta tulee vaikeasti ymmärrettävä.

Peruuttaminen (backing) tarkoittaa sitä, että lapset korvaavat suun etuosassa tuotettavat äänteet suun takaosassa tuotettavilla äänteillä. Lapset saattavat esimerkiksi korvata sanan /talo/ sanalla /kalo/. Tämä liittyy usein vaikeampiin fonologisiin viivästyksiin.

Etistyminen (fronting) on peruuttamisen täydellinen vastakohta. Tällöin äänteet, jotka tulisi tuottaa suun takaosassa, tuotetaankin edessä. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa /kukka/ sijasta /tukka/. Tämä prosessi häviää tyypillisesti kehittyvillä lapsilla yleensä 3,5 vuoden ikään mennessä.

Liukuminen (gliding) tarkoittaa sitä, että lapsi korvaa /r/- tai /l/-äänteen puolivokaalilla, kuten /j/- tai /v/-äänteellä. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa sanan /kala/ muodossa /kaja/ tai /rakas/ muodossa /jakas/. Tätä prosessia esiintyy tyypillisesti kehittyvillä lapsilla noin 6–6,5 vuoden ikään saakka.

Klusiilistuminen (stopping) tarkoittaa sitä, että lapsi korvaa esimerkiksi äänteen /s/ tai /f/ lyhyellä ja pysähtyvällä äänteellä, kuten /t/ tai /p/. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa /tirkku/ sanan /sirkku/ sijasta. Lasten tulisi oppia pois tällaisista korvauksista 5 vuoden ikään mennessä.

Vokalisaatio (vowelization) on juuri sitä, miltä se kuulostaakin: lapsi korvaa konsonantin, kuten /l/-äänteen, vokaalilla.

Affrikaatio (affrication) tarkoittaa sitä, että lapsi korvaa yksinkertaisen äänteen, kuten /t/:n tai /d/:n, affrikaatalla (kuten englannin /ch/- tai /j/-äänteellä). Tämä prosessi häviää yleensä 3 vuoden ikään mennessä.

Deaffrikaatio (deaffrication) tarkoittaa affrikaattaäänteen korvaamista yksinkertaisemmalla äänteellä, joka lausutaan enemmän suun etuosassa. Prosessi päättyy lapsilla yleensä 4 vuoden ikään mennessä.

Labialisaatio (labialization) tarkoittaa sitä, että lapsi tuottaa huulilla äänteen, jota ei kuuluisi tuottaa huulilla. Hän saattaa esimerkiksi sanoa sanan /pallo/ sijasta /ballo/ tai korvata kieliäänteen huuliäänteellä, kuten sanomalla /puki/ sanan /tuki/ sijasta.

Tyyppi 2: Assimilaatiot

Assimilaatiot ovat puhevirheitä, joissa lapsi korvaa äänteen toisella samankaltaisella tai samalla tavalla tuotettavalla äänteellä, joka ei kuitenkaan ole sanassa oikea foneemi.

Reduplikaatio tarkoittaa sitä, että lapsi toistaa äänteitä tai tavuja sanassa. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa /pupu/ tarkoittaessaan /pullo/. Tämä häviää yleensä 3 vuoden ikään mennessä.

Assimilaatio tarkoittaa sitä, että lapsi tuottaa äänteen, jonka hän on jo kuullut sanassa (äänne mukautuu toiseen). Hän saattaa esimerkiksi sanoa "kukka" sijasta "kuka" tai toistaa saman konsonantin, kuten sanoa "tatti" sijasta "tatti" korvaten toisen äänteen. Tämä prosessi poistuu yleensä 3 vuoden ikään mennessä.

Soinnillistuminen ennen vokaalia (pre-vocalic voicing) tarkoittaa sitä, että lapsi korvaa soinnittoman konsonantin soinnillisella sanan alussa (esimerkiksi englannin kielessä /pook/ sanan /book/ sijaan). Tämä päättyy yleensä 6 vuoden ikään mennessä.

Tyyppi 3: Tavurakenne

Tavurakenteen muutoksia tapahtuu, kun lapsi poistaa sanasta osia, lisää niitä tai muuttaa sanaa tavalla, joka tekee siitä virheellisen.

Konsonanttiyhtymän supistuminen (cluster reduction) tarkoittaa sitä, että lapsi korvaa kaksi peräkkäin lausuttavaa konsonanttia yhdellä äänteellä. Esimerkiksi sana /puu/ sanan /kruunu/ osalta voi muuttua, tai sana /tähti/ voi kuulostaa sanalta /tätti/ tai /talo/ sanalta /klaani/ sijasta.

Sananloppuisen konsonantin poisjättö (final consonant deletion) tarkoittaa sitä, että sanan viimeinen äänne jätetään pois. Esimerkiksi sana /kissa/ voisi typistyä tai konsonanttiin päättyvä sana kuten /mop/ muotoon /mo/. Tämän prosessin tulisi päättyä 3 vuoden ikään mennessä.

Sananalkuisen konsonantin poisjättö (initial consonant deletion) tarkoittaa sitä, että sanan ensimmäinen äänne jätetään pois. Lapsi saattaa esimerkiksi sanoa sanan /auto/ sijasta /uto/ tai jättää alkukonsonantin kokonaan pois, kuten /ovi/ sanan /kovi/ sijasta. Vaikeammissa fonologisissa häiriöissä lapset tyypillisesti jättävät ensimmäisen konsonantin pois.

Puhevirheitä on toki paljon muitakin, mutta nämä ovat yleisimpiä virheitä, joita olen puheterapeuttina nähnyt viimeisen 10 vuoden aikana. Jos epäilet lapsellasi fonologista tai artikulaatiohäiriötä, varaa aika puheterapeutin tekemään arviointiin ja tutustu Speech Blubs 2 -sovellukseen, josta saat hauskoja kotitehtäviä puheterapiaan!