Epilepsia ja kielen kehitys

Yksi melko paljon tutkituista sairauksista on epilepsia. Tutkimuksissa on todettu, että epilepsia vaikuttaa puheeseen ja kieleen, mutta vaikutusten laajuus vaihtelee epilepsian tyypin, vaikeusasteen ja syyn mukaan.

Miten epilepsia vaikuttaa kieleen?

Kun epilepsia alkaa varhaislapsuudessa, aivojen tyypillinen kehitys häiriintyy. Näillä lapsilla ilmenee vaikeuksia oppia ja omaksua puhetta ja kieltä samalla tavalla kuin tyypillisesti kehittyvät lapset oppivat.

Näin käy useammin vasemmasta aivopuoliskosta alkavan paikallisalkuisen epilepsian yhteydessä. Vasen aivopuolisko vastaa kielen kehityksestä. Jos näillä alueilla ilmenee ongelmia, havaitaan tyypillisesti vaikeuksia ekspressiivisessä (puhuttu kieli) ja reseptiivisessä kielessä (mitä lapsi ymmärtää kuullessaan tai lukiessaan). Monissa näistä tapauksista kielellinen ilmaisu vähenee, ja lapsi saattaa vaikuttaa ikäistään ”hiljaisemmalta”. Tämä häiriö voi lopulta heijastua myös lukemiseen ja kirjoittamiseen, koska lapsi ei pysty hahmottamaan sanojen äänteitä tai lukemaan tekstiä.

https://www.youtube.com/watch?v=MBfJozL7qHM

Mitä epilepsia on?

Monilla yleistyneen epilepsian muodoilla on epäspesifisiä vaikutuksia useisiin toimintoihin, mukaan lukien kielellisiin toimintoihin. Toiset epilepsian muodot puolestaan aiheuttavat selkeitä kielellisten häiriöiden kaavoja. Yksi mahdollisista ongelmista on afasia. Afasia on hankittu kielen tai symbolisen käsittelyn häiriö. Tämä tarkoittaa, että afasiadiagnoosin saanut henkilö menettää kykynsä ymmärtää tai tuottaa puhetta. Afasiaa on useita eri tyyppejä, jotka määritellään menetetyn toiminnon mukaan. Afasiadiagnoosin saaneella henkilöllä oletetaan olleen normaali kielellinen toimintakyky ennen sairauden alkua. Vaikka afasiaa tavataan yleensä aivoinfarktin saaneilla aikuisilla, sitä esiintyy myös lapsilla, joilla on epileptisiä kohtauksia.

Jotkut paikallisalkuista epilepsiaa sairastavat kertovat vaikeuksista ymmärtää kieltä, mutta nämä oireet tulkitaan lähes aina väärin. Esimerkiksi lapsia, joiden sanotaan olevan kykenemättömiä ymmärtämään, saatetaan virheellisesti pitää tarkkaavuushäiriöisinä, koska oletetaan, etteivät he vain kuuntele ja siksi eivät ymmärrä.

Heikentynyt tarkkaavuus tai muistivaikeudet ovat myös muita ongelmia, joita epilepsiadiagnoosi voi tuoda mukanaan. Tästä huomaa helposti, miten usein lieviä kohtauksia saavat lapset voivat saada väärän diagnoosin! Nämä piirteet sopivat moniin eri diagnooseihin, ja siksi onkin tärkeää keskustella lääkärin kanssa kaikista havaitsemistasi huolista.

Lievien epileptisten kohtausten merkit

Keskivaikean tai vaikean kohtauksen tyypilliset merkit ovat tuttuja, sillä niihin liittyy yleensä kouristuksia. On kuitenkin olemassa lieviä kohtauksia, joissa ei ole ilmeisiä oireita. Näitä voivat olla:

1. Ohimenevä sekavuus
2. Poissaolo- tai tuijotuskohtaus
3. Käsien ja jalkojen hallitsemattomat nykivät liikkeet
4. Tajunnan tai tietoisuuden menetys
5. Kognitiiviset tai emotionaaliset oireet, kuten pelko, ahdistus tai déjà-vu

Lääkäri voi luokitella epilepsian paikallisalkuiseksi tai yleistyneeksi oireiden ja niiden vaikeusasteen mukaan. Paikallisalkuiset kohtaukset johtuvat poikkeavasta sähköisestä toiminnasta yhdellä aivojen alueella. Paikallisalkuisia kohtauksia voi esiintyä tajunnan menetyksen kanssa tai ilman sitä:

• Tajunnanhämärtymiskohtaukset (paikallisalkuinen kohtaus, johon liittyy tajunnan heikkeneminen). Näihin kohtauksiin liittyy tajunnan tai tietoisuuden muutos tai menetys. Saatat tuijottaa kaukaisuuteen etkä reagoi ympäristöösi normaalisti, tai teet toistuvia liikkeitä, kuten hierot käsiäsi, pureskelet, nielet tai kävelet ympyrää.
• Paikallisalkuiset kohtaukset ilman tajunnan menetystä. Nämä kohtaukset voivat muuttaa tunnetiloja tai sitä, miltä asiat näyttävät, haisevat, tuntuvat, maistuvat tai kuulostavat, mutta tajunta säilyy. Nämä kohtaukset voivat myös aiheuttaa jonkin ruumiinosan, kuten käden tai jalan, tahatonta nykimistä sekä spontaaneja aistioireita, kuten pistelyä, huimausta ja valonvälähdyksiä.

Paikallisalkuisten kohtausten oireet voidaan sekoittaa muihin neurologisiin häiriöihin, kuten migreeniin, narkolepsiaan tai psyykkisiin sairauksiin.

Yleistyneet kohtaukset ovat kohtauksia, joissa poikkeava toiminta näyttää kattavan kaikki aivojen alueet. Yleistyneiden kohtausten eri tyyppejä ovat muun muassa:

• Poissaolokohtaukset. Poissaolokohtauksia, joita kutsuttiin aiemmin petit mal -kohtauksiksi, esiintyy usein lapsilla. Niille on ominaista tyhjyyteen tuijottaminen tai hienovaraiset kehon liikkeet, kuten silmien räpyttely tai huulten maiskuttelu. Näitä kohtauksia voi esiintyä ryppäinä (useita kohtauksia lyhyessä ajassa), ja ne aiheuttavat lyhytaikaisen tajunnan heikkenemisen.
• Tooniset kohtaukset. Tooniset kohtaukset aiheuttavat lihasten jäykistymistä. Nämä kohtaukset vaikuttavat yleensä selän, käsivarsien ja jalkojen lihaksiin ja voivat johtaa kaatumiseen.
• Atooniset kohtaukset. Atooniset kohtaukset, joita kutsutaan myös lyyhistymiskohtauksiksi, aiheuttavat lihaskunnon ja -hallinnan menetyksen, mikä voi johtaa äkilliseen lyyhistymiseen tai kaatumiseen.
• Klooniset kohtaukset. Kloonisiin kohtauksiin liittyy toistuvia tai rytmisiä, nykiviä lihasliikkeitä. Nämä kohtaukset vaikuttavat yleensä kaulaan, kasvoihin ja käsivarsiin.
• Myoklooniset kohtaukset. Myoklooniset kohtaukset ilmenevät yleensä äkillisinä, lyhyinä käsien ja jalkojen nykäyksinä tai värähdyksinä.
• Toonis-klooniset kohtaukset. Toonis-klooniset kohtaukset, joita kutsuttiin aiemmin grand mal -kohtauksiksi, ovat dramaattisin epileptisen kohtauksen muoto. Ne voivat aiheuttaa äkillisen tajunnanmenetyksen, kehon jäykistymistä ja kouristelua, ja joskus virtsanpidätyskyvyn pettämisen tai kieleen puremisen.

Jos lapsellasi esiintyy mitä tahansa edellä mainituista oireista, on tärkeää, että neurologi tutkii hänet sen selvittämiseksi, onko kyse epileptisistä kohtauksista. Mikäli epilepsia todetaan, kohtauksia voidaan tutkitusti hoitaa lääkityksellä tai ruokavaliomuutoksilla.