Kaikki stimmailusta autistisilla lapsilla
Stimmailu eli itsensä stimuloiminen on yksi arviointikriteereistä, kun lapselle tehdään autismikirjon häiriön (ASD) tutkimuksia.
Stimmailu on yksi arviointikriteereistä, kun lapselle tehdään autismikirjon häiriön (ASD) tutkimuksia.
Stimmailu ei automaattisesti ole huono asia tai jotain, mikä pitäisi tukahduttaa, mutta siihen on syytä puuttua, jos käytös on haitallista tai heikentää elämänlaatua.
Kasvoin nuoren miehen kanssa, jolla oli Touretten oireyhtymä. Hän kävi tavallista koulua kanssamme aina lukioon asti. Hänen oireensa eivät olleet huomattavia, paitsi silloin kun hän järkyttyi tai huolestui. Käytökseen kuului pään hakkaamista ja ääneen huutamista. Hänen huutamansa asiat sisälsivät kirosanoja tai karkeita kommentteja, mikä häiritsi muiden oppilaiden keskittymistä. Hänelle nimettiin henkilökohtainen avustaja, joka teki parhaansa vähentääkseen stimmailua ja siten rauhoittaakseen luokkatilaa.
Autismi ja Speech Blubs
Speech Blubs on puheterapiasovellus, joka sisältää yli 1 500 harjoitusta, kasvosuodattimia, ääniohjattuja tehtäviä ja opettavaisia bonusvideoita.
Kehitimme Speech Blubsin alun perin autistisille lapsille sekä lapsille, joilla on Downin syndrooma tai puheapraksia! Sovellus käyttää videomallinnusta, joka on tutkitusti tehokas menetelmä autismikirjolla olevien lasten innostamiseen.
Esimerkiksi ”Tunteet”-osiomme suunniteltiin erityisesti autistisia lapsia ajatellen. Tiedämme, että heidän voi olla vaikea tunnistaa ja ilmaista tunteita. Tässä osiossa he tutustuvat tunteisiin samalla kun he harjoittelevat puhetta.
Miltä autistisen lapsen stimmailu näyttää?
Yleisiä stimmailukäytöksiä ovat:
- kynsien pureskelu
- hiusten pyöritteleminen sormissa
- rystysten tai muiden nivelten naksauttelu
- sormien rummuttaminen pöytään
- kynän naputtelu
- jalan heiluttelu tai täristely
- viheltely
Autistisella henkilöllä stimmailu voi ilmetä seuraavina:
- keinuminen
- käsien räpyttely, sormien heiluttelu tai napsuttelu
- pomppiminen, hyppiminen tai pyöriminen
- edestakaisin ravaaminen tai varpaillaan kävely
- hiusten repiminen
- sanojen tai lauseiden toistelu
- ihon hankaaminen tai raapiminen
- toistuva räpyttely
- valojen tai pyörivien esineiden (kuten kattotuulettimien) tuijottaminen
- tietynlaisten esineiden nuoleminen, hankaaminen tai silittäminen
- ihmisten tai esineiden nuuskiminen
- esineiden järjestely
Autistinen lapsi saattaa viettää tuntikausia järjestellen leluja sen sijaan, että leikkisi niillä. Toistuviin liikkeisiin tai käyttäytymiseen voi liittyä myös pakkomielteitä tai fiksaatioita tiettyihin esineisiin tai jonkin tietyn aihealueen pikkutarkkojen yksityiskohtien luettelemista. Lisäksi on olemassa stimmailukäytöksiä, jotka voivat aiheuttaa fyysistä vahinkoa. Näitä voivat olla esimerkiksi:
- pään hakkaaminen
- itsensä lyöminen tai pureminen
- ihon liiallinen hankaaminen tai raapiminen
- rupien tai haavojen repiminen
- vaarallisten esineiden nieleminen
Miksi stimmailua tapahtuu?
Aina ei ole helppoa tietää, mistä stimmailu johtuu, mutta yleensä se on selviytymiskeino jonkin tunteen tai aistimuksen käsittelyyn. Yksi esimerkki tästä on rystysten naksauttelu hermostuneena tai avaimenperän pyörittely stressaantuneena. Autismikirjolla oleva henkilö saattaa stimmailla:
- stimuloidakseen aistejaan tai lievittääkseen aistien ylikuormitusta
- sopeutuakseen vieraaseen ympäristöön
- vähentääkseen ahdistusta ja rauhoittaakseen itseään
- ilmaistakseen turhautumista, varsinkin jos tehokas kommunikointi on vaikeaa
- välttääkseen tiettyjä toimintoja tai odotuksia
Käyttäytymisterapeutti tai autismiin erikoistunut ammattilainen voi auttaa sinua ymmärtämään lapsesi stimmailukäytöstä ja tarjota tilalle vaihtoehtoisia puuhia, jotka eivät ole yhtä toistuvia tai häiritseviä. Muista – stimmailua ei tarvitse yrittää hallita, ellei se:
- Aiheuta sosiaalista eristäytymistä?
- Ohe häiritsevää koulussa?
- Vaikuta oppimiskykyyn?
- Aiheuta ongelmia muille perheenjäsenille?
- Ole tuhoisaa tai vaarallista?
Kun lapset ovat yliherkkiä eli erittäin herkkiä aistiärsykkeille, he saattavat stimmailla vähentääkseen aistikuormitusta, koska he kokevat ympäristönsä liian äänekkääksi, kirkkaaksi tai ylivoimaiseksi sietää. Kun lapset taas ovat aliherkkiä eli reagoivat ärsykkeisiin heikosti, vaikutus on päinvastainen ja stimmailu saattaa itse asiassa lisätä vireystasoa. Saatat huomata, että he tekevät asioita tuottaakseen itselleen aistikokemuksia. Tällöin toistuva käytös voi olla esimerkiksi käsivarsien räpyttelyä, pyörimistä sekä lelujen nuolemista ja imeskelyä.
Kirjoittanut Stacie Bennett