Kuinka opettaa tarinan osat lapsille

Ennen kuin lapset voivat hyödyntää tarinan keskeisiä osia, heidän on opittava tunnistamaan ne luottavaisesti.

Mitkä sitten ovat tarinan rakenneosat? Työskentelen tiiviisti äidinkielenopettajien kanssa, ja olemme huomanneet toimivimmaksi jakaa osat kahteen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu tarinan perusosista, ja niitä opetetaan yleensä ala- ja yläkoululaisille. Toinen ryhmä puolestaan koostuu monimutkaisemmista elementeistä, joita opetetaan pidemmälle ehtineille oppilaille.

Vaikka työskentelen lukiolaisten kanssa, heille ei usein ole opetettu tarinan tärkeimpiä peruselementtejä, ja he tarvitsevat perusjohdannon selviytyäkseen esseistä ja kirjoitustehtävistä.

Tarinan viisi peruselementtiä

1. Miljöö – Miljöö eli tapahtumapaikka ja -aika tarkoittaa sekä fyysistä paikkaa, johon tarina sijoittuu, että aikakautta. Se vastaa tarinassa kysymyksiin missä ja milloin.
2. Henkilöt ja hahmot – Luettavasta tarinasta riippuen hahmot ovat yleensä ihmisiä tai eläimiä. He vievät tarinaa eteenpäin ja vastaavat juonen kysymykseen kuka.
3. Juoni – Juoni viittaa tarinan tapahtumien kulkuun. Juoni koostuu aloituksesta, nousevasta toiminnasta, huippukohdasta, laskevasta toiminnasta ja ratkaisusta. Se on tarinan mitä tapahtuu. Useimmissa tarinoissa on alussa jokin ongelma, joka saa lopussa ratkaisun.
4. Konflikti – Konflikti on tarinan ongelma tai ristiriita. Ei konfliktia = ei tarinaa. Jopa lastenkirjoissa on ongelma, joka hahmojen täytyy ratkaista. Konfliktin rakentaminen antaa hahmoille heidän miksi-syynsä toimia.
5. Teema – Tämä on luultavasti tarinan monimutkaisin elementti ja useimmille oppilaille vaikein tunnistaa. Teema on tarinan perimmäinen sanoma tai opetus. Se on se, mitä kirjailija haluaa sinun oppivan.

Tarinan edistyneemmät elementit

Kun oppilaat ovat omaksuneet aiemmin mainitut tarinan perusosat, he voivat siirtyä edistyneempiin osa-alueisiin. Näitä käsitteitä voidaan käsitellä minkä ikäisenä tahansa, mutta useimmat lapset ymmärtävät ne kunnolla vasta viidenneltä luokalta alkaen. Näitä elementtejä ovat:

1. Näkökulma – Näkökulma kertoo, kuka tarinaa kertoo. Tämä voi olla 1., 2. tai 3. persoona. Vaihteleeko se edestakaisin? Esimerkiksi Frankenstein-romaanissa kertojaääni ja näkökulma vaihtuvat kolmen eri hahmon välillä.
2. Sävy – Sävy kuvaa tarinan tunnelmaa. Onko se synkkä ja pahaenteinen vai iloinen ja pirteä? Tekstin sävy luodaan sanavalinnoilla, kirjallisilla keinoilla, kieliopilla, rytmillä ja riimeillä.
3. Tyyli – Tyyli liittyy monin tavoin sävyyn: se on kirjoittajan oma, ainutlaatuinen ääni, joka näkyy sanavalinnoissa, juonirakenteissa, lausemuodoissa ja niin edelleen. Kirjoittajan henkilökohtainen tyyli vaikuttaa vahvasti tekstin sävyyn.
4. Tunnelma – Tällä tarkoitetaan vaikutusta, jonka kirjoittaja saa aikaan lukijassa, ja sitä, miten hän herättää nämä tunteet kielenkäytöllään.

Miksi tarinan osat ovat tärkeitä?

On monia syitä, miksi oppilaiden on hyvä oppia tunnistamaan tarinan elementit – eikä vähäisimpänä se, että se syventää luetun ymmärtämistä ja lisää lukunautintoa. Tarinan rakenteen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta oppilaat saavuttavat syvällisimmän ymmärryksen tason luetusta. Se tarjoaa oppilaille myös viitekehyksen, joka auttaa merkittävästi asioiden muistamisessa. Tämä on usein tärkeää erityisesti kokeissa, ja hyödyt näkyvät selvästi myös muissa oppiaineissa.

Hyvän tarinankerronnan eri elementtien tunteminen auttaa oppilaita myös heidän omassa kirjoittamisessaan. Se auttaa heitä jäsentämään ajatuksiaan ja punomaan taitavasti yhteen omien tarinoidensa lankoja. Se ei ole mikään pikkujuttu kokeneellekaan kirjoittajalle, saati sitten aloittelijalle!

Kuinka opettaa tarinan rakennetta

Graafiset mallit ja jäsentimet

Rakastan graafisia jäsentimiä! Minulla on kokonainen kansio täynnä erilaisia malleja, joita voin jakaa oppilailleni ja opettajille. Tämä on helppo tapa auttaa lapsia pitämään tiedot järjestyksessä ja varmistaa, että heillä on kaikki tarvittavat osat mukana esseetä kirjoittaessaan.

Tarinakartat

Tarinakartat auttavat oppilaita hahmottamaan tarinan elementit visuaalisesti, mikä tukee kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Oppilaat tutkivat annettua tekstiä ja poimivat siitä kuhunkin elementtiin liittyvät tiedot. Sen jälkeen he voivat kirjata nämä tiedot omaan tarinakarttaansa. Tarinakarttoja on helppo eriyttää, sillä opettaja voi valita juuri oppilaiden ikään ja taitotasoon parhaiten sopivat elementit. Aluksi oppilaiden kannattaa harjoitella peruselementtien tunnistamista yksinkertaisista tarinoista – kuten saduista – ennen kuin he siirtyvät monimutkaisempiin teksteihin, joissa hyödynnetään laajempaa elementtien kirjoa.

Lue, heitä noppaa ja kerro uudelleen

Tämä yksinkertainen aktiviteetti on hauska tapa kerrata hiljattain luettua materiaalia ryhmässä. Se alkaa sillä, että oppilas heittää noppaa. Nopan silmäluku vastaa kysymystä tietystä tarinan elementistä. Jos oppilas heittää esimerkiksi kolmosen, se voi tarkoittaa kysymystä miljööstä, kuten: Missä ja milloin tarina tapahtui? Oppilas vastaa sitten kysymykseen mahdollisimman yksityiskohtaisesti tekstiin viitaten. Tätä tehtävää on helppo eriyttää lisäämällä kysymysten määrää ja haastavuutta tai laajentamalla mukaan otettavia tarinan osia. Kustakin elementistä voi olla myös useampi kuin yksi kysymys.

Valitse osa

Tämä harjoitus toimii erinomaisesti pareittain. Kummallakin oppilaalla on sama tarina edessään. Tarinan eri elementit on kirjoitettu paperi- tai kartonkikorteille: hahmo, miljöö, tunnelma, sävy jne. Oppilaat nostavat vuorotellen kortin ja pitävät huolen, ettei pari näe valittua elementtiä. Sitten he lukevat tarinasta lyhyen katkelman, joka liittyy kyseiseen elementtiin. Parin tehtävänä on arvata, mistä elementistä on kyse. Kun pari arvaa tarinan elementin oikein, on hänen vuoronsa nostaa kortti.

Tarinakuvaaja

Tämä harjoitus toimii parhaiten juonen alaelementtien hahmottamiseen: esittely, nouseva toiminta, konflikti, huippukohta, laskeva toiminta ja ratkaisu. Tarinakuvaaja toimii selkeänä koordinaatistona, jossa edellä mainitut elementit sijoitetaan x-akselille niiden kronologisen esiintymisjärjestyksen mukaan. Y-akseli kuvaa jännitystä ja dramaattisuutta siten, että kaikkein dramaattisimmat kohdat sijoitetaan ylemmäs. Oppilaat merkitsevät nämä pisteet kunkin elementin kohdalle. Esimerkiksi tarinan esittelyvaihe (jossa yleensä esitellään tapahtumapaikka, hahmot jne.) merkitään jännitykseltään melko matalalle, ja jännitys nousee vähitellen kohti huippukohtaa, ennen kuin se laskee hieman loppuratkaisua kohti.

Täältä voit lukea lisää siitä, miksi lukeminen ja kirjat ovat tärkeitä leikki-ikäisille!