Lapsille lukeminen: "Miljoonan sanan kuilu"

Lapsille lukemisen hyödyt tunnetaan melko hyvin, mutta sen tärkeyttä voi havainnollistaa seuraavalla tilastolla:

Pienet lapset, joille vanhemmat lukevat viisi kirjaa päivässä, aloittavat esikoulun kuultuaan noin 1,4 miljoonaa sanaa enemmän kuin lapset, joille ei koskaan lueta.

Ohio State -yliopiston Crane Center for Early Childhood Research

Pienten lasten ilmaisevan ja ymmärtävän sanavaraston erot selittävät helposti tämän miljoonan sanan kuilun. Se vaikuttaa myös lasten lukemisvaikeuksiin ja suppeampaan sanavarastoon.

Mitä sitten, jos lapsesi ei vain halua lukea viittä kirjaa päivässä? Tutkimuksessa todetaan lisäksi, että "jopa lapset, joille luetaan vain yksi kirja päivässä, kuulevat 5 ikävuoteen mennessä noin 290 000 sanaa enemmän kuin ne, jotka eivät säännöllisesti lue kirjoja vanhemman tai huoltajan kanssa". Tämä tarkoittaa, että jo yhden kirjan lukeminen päivässä tekee valtavan eron lapsesi oppimismatkalla.

On luonnollista, että mitä enemmän sanoja lapset kohtaavat ennen esikoulua, sitä paremmat edellytykset heillä on lukemis- ja kirjoitustaitojen oppimiseen. Tämä johtuu siitä, että sanat ovat heille jo entuudestaan tuttuja, eivätkä he kohtaa niitä ensimmäistä kertaa. Mitä enemmän tutustutat lastasi eri käsitteisiin ja selität niitä, sitä helpompi heidän on ymmärtää ne ja tallentaa ne pitkäkestoiseen muistiinsa.

Kuinka monta sanaa sitten oikein on kyseessä?

Journal of Developmental and Behavioral Pediatrics -lehdessä julkaistavan tuoreen tutkimuksen mukaan lapset kuulevat 5 ikävuoteen mennessä seuraavan määrän sanoja:

• Ei lueta lainkaan: 4 662 sanaa
• 1–2 kertaa viikossa: 63 570 sanaa
• 3–5 kertaa viikossa: 169 520 sanaa
• Luetaan päivittäin: 296 660 sanaa
• Luetaan viisi kirjaa päivässä: 1 483 300 sanaa

Sanaston määrän kasvu sarjoissa "ei lueta lainkaan" ja "5 kirjaa päivässä" on ällistyttävä. Täytyy myöntää, etten itsekään tajunnut, kuinka valtavasti sanoja lapsi kuulee vain viidellä kirjalla päivässä. Toki tiesin, kuinka tärkeää lukeminen pienestä pitäen on, mutta voi hyvänen aika! Tutkimustulokset ovat huikeita!

Lapsille lukemisen tärkeys

Kiistelty vuoden 1992 tutkimus esitti, että köyhyydessä kasvavat lapset kuulisivat 3 ikävuoteen mennessä keskusteluissa noin 30 miljoonaa sanaa vähemmän kuin etuoikeutetummista taustoista tulevat lapset. Tutkimuksessa väitettiin edelleen, että korkeakoulutettujen vanhempien lapset kuulevat keskimäärin 45 miljoonaa sanaa, työväenluokkaisen perheen lapsi 26 miljoonaa sanaa ja toimeentulotuen varassa elävien perheiden lapset noin 13 miljoonaa sanaa. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tämä 30 miljoonan sanan kuilu saattaa olla huomattavasti pienempi tai jopa olematon.

Toinen tutkimus osoitti, että 86–98 % lapsen sanavaraston sanoista oli peräisin vanhempien sanavarastosta. Mitä tämä siis kertoo meille? Lapset kuuntelevat puheitamme. Puhuimmepa suoraan heille tai emme, he poimivat sanoja sanavarastoonsa.

Mitä eroa on keskustelulla ja kirjoilla?

Puheterapeuttina saan usein vanhemmilta kysymyksen: "Minähän puhun hänelle, eikö se riitä?" Lyhyt vastaus on: ei... se ei riitä. Syynä on se, että kirjojen sanasto on paljon monipuolisempaa ja täsmällisempää kuin sanat, joita käytämme arkikeskusteluissa taaperoidemme kanssa.

Esimerkiksi tyttäreni suuri suosikki noin 3 kuukauden ajan oli kirja hämähäkeistä. Kyllä, tiedän... ällöttävää. Kirjassa käytettiin sanoja kuten "hämähäkkieläin", "takaruumis", "leuat" ja "rehevä sademetsä". En olisi ikinä käyttänyt sellaisia sanoja tavallisissa keskusteluissa hänen kanssaan. Kun hän lopulta kyllästyi kirjaan ja siirtyi (onneksi) Vaianaan, hän saattoi yllättäen kysyä minulta hämähäkin takaruumiista. Olin aivan hämmästynyt, että hän muisti sen. Hieman myöhemmin televisiosta tuli elokuva Beetlejuice. Heti alussa näkyi hämähäkki, ja hän hihkaisi: "Katso äiti, hämähäkkieläin!"

Tämä tuokin minut toiseen tärkeään seikkaan: se, ettei lapsi sano sanaa heti, ei tarkoita, etteikö hän ymmärtäisi ja muistaisi sitä. Joskus lapset tarvitsevat useita toistoja ennen kuin asia todella "painuu mieleen". Kului noin kuukausi siitä, kun olimme lopettaneet hämähäkkikirjan lukemisen, ennen kuin tyttäreni alkoi toistella sen sanoja ja osasi soveltaa oppimaansa katsoessaan elokuvaa.

Puheterapeutin kokemus

Työskentelin varhaiskuntoutuksen terapeuttina noin viisi vuotta. Tuona aikana tapasin perheitä hyvin erilaisista taloudellisista taustoista. Yksi asiakkaistani oli 2-vuotias pikkutyttö, jonka perhe puhui vain espanjaa. Hän kävi englanninkielistä päiväkotia eikä oppinut kumpaakaan kieltä kunnolla.

Kun annoin perheohjausta tapaamisen päätteeksi, kysyin kirjojen lukemisesta. Tiesin, ettei heillä ollut kirjoja, sillä perheen tulotaso oli todennäköisesti köyhyysrajan alapuolella. Korostin tulkin avulla, kuinka tärkeää olisi lukea tytölle vähintään kaksi kirjaa päivässä, jotta hän altistuisi kielelle. Äiti veikin tytön kirjastoon lainaamaan kaksi kirjaa seuraavaa tapaamistamme varten.

Pikkutyttö RAKASTI sitä. Hän toi minulle kirjoja uudelleen ja uudelleen luettavaksi. Jatkoimme tätä jokaisen tapaamisen lopussa, ja hän alkoi puhua. Siihen mennessä, kun hän täytti kolme vuotta ja siirtyi pois varhaiskuntoutuksesta, hän puhui jo lyhyin lausein.

Tiedän, että vanhempina olemme kiireisiä ja ajan löytäminen voi olla vaikeaa. Voin kertoa, mikä meillä toimi. Aloimme lukea tyttärellemme, kun hän oli noin 9 kuukauden ikäinen, ja luimme niin monta kirjaa kuin ehdimme ennen kuin hän sai iltapullonsa juotua. Luemme hänelle edelleen ennen nukkumaanmenoa. Nykyään hän valitsee kirjat itse, mikä tekee hetkestä hänelle entistä hauskempaa.

Tee lukemisesta osa iltarutiinianne! Lapset kukoistavat rutiineista ja oppivat tavan ennen pitkää. Valitse kirjoja tai aiheita, joiden tiedät kiinnostavan juuri häntä.