Miten toimia nirsojen syöjien ja ruoka-aversioiden kanssa

Tässä on perustason katsaus siihen, miten toimia ruoka-aversion ja nirsouden kanssa. Jos lapsellasi on vaikeuksia syömisen kanssa, suosittelen lämpimästi hakeutumaan puheterapeutin vastaanotolle. Huomioi myös, että kaikki puheterapeutit eivät työskentele syömisvaikeuksien parissa, joten asiaa kannattaa selvittää ja kysyä jokaiselta ammattilaiselta, johon otat yhteyttä!

Mitkä ovat nirsouden ja ruoka-aversion oireet?

Noin 20–50 % vanhemmista kuvailee lastaan nirsolla syöjäksi. Eräänä päivänä lapsesi saattaa rakastaa banaaneja ja seuraavana päivänä yökkäillä ja sylkeä ne pois. Et ole yksin. Yritä erottaa, milloin tällainen käytös on vain normaalia omien mieltymysten ilmaisemista ja milloin se alkaa muuttua ruoka-aversioksi.

Mitkä siis ovat ruoka-aversion tärkeimmät merkit? Oireiden vaikeusaste voi vaihdella, eivätkä kaikki merkit näy jokaisella lapsella.

1. Yökkäily heti, kun ruokaa laitetaan suuhun;
2. Suun puristaminen tiukasti kiinni niin, ettei haarukkaa tai lusikkaa päästetä sisään;
3. Ruoan sylkeminen ulos ilman pureskelua tai ikenillä työstämistä;
4. Raivokohtauksen saaminen ruoka-aikaan;
5. Todella hidas syöminen tai ruoasta kieltäytyminen kokonaan.

Jotkut teistä saattavat lukea tätä ja ajatella: "Joo, meillä lapset tekevät tuota joka ilta, mitä nyt sitten?" Ensimmäinen suositukseni on lähestyä ruokia samalla tavalla kuin terapeutti tekisi terapiassa. On olemassa tiettyjä askeleita, joita seuraamalla ruoka-yliherkkyyksiä voidaan vähentää. Kun yrität tuoda uuden ruoan osaksi lapsesi ruokavaliota, käy seuraavat vaiheet läpi JÄRJESTYKSESSÄ.

Uusien ruokien esitteleminen

1. Anna lapsen koskettaa ruokaa. Tässä vaiheessa lapsen ei tarvitse laittaa ruokaa suuhunsa. Hänen on oltava valmis koskettamaan ruokaa, ennen kuin hän päästää sitä lähellekään suutaan.
2. Kun lapsi koskettaa ruokaa mielellään, anna hänen haistaa sitä. Pyydä häntä pitämään ruokaa kädessään ja kuvailemaan miltä se tuoksuu. Voit tehdä listan asioista, joita hän kuvailee, sekä siitä, miltä hän LUULEE sen maistuvan.
3. Kun lapsi on haistanut ruokaa, pyydä häntä nuolaisemaan sitä. Tässä vaiheessa hänen ei tarvitse laittaa sitä suuhunsa eikä pureskella mitään. Tässä vaiheessa näemme yleensä lapsilla haasteita, ja se on aivan normaalia. Silloin on tärkeää palata edelliseen vaiheeseen muutamaksi päiväksi ja yrittää sitten uudelleen.
4. Kun ruoan nuolaiseminen sujuu, on aika laittaa se suuhun. Edelleenkään ei tarvitse pureskella tai niellä mitään tarjottua. Jos lapsi haluaa, antaa mennä! Jos ei, hän voi vain sylkäistä sen pois ja tavoitteena on pureskella sitä ensi kerralla.
5. Viimeinen vaihe on pureskelu ja nieleminen. Älä ylläty, jos aluksi ilmenee hieman yökkäilyä. Tämäkin on täysin normaalia. Ota askel taaksepäin ja kokeile uudelleen myöhemmin.

Entä jos lapseni ei suostu syömään lainkaan?

Lapset syövät, kun heillä on nälkä. Ei ole mitään järkeä stressata itseäsi tai lastasi yrittämällä pakottaa ruokaa hänen kurkustaan alas. Niin kauan kuin lapsi kasvaa ja paino nousee normaalisti, hän saa tarpeeksi ravintoa. Vitamiinilisät saattavat joskus olla tarpeen, mutta siitä kannattaa keskustella neuvolassa tai lääkärin kanssa.

1. Jaa vastuu

Vanhempana sinulla on omat vastuusi lapsen ruokinnassa. Lapsellasi on myös omat vastuunsa.

• Sinä päätät mitä, missä ja milloin ruokaa tarjotaan.
• Lapsesi päättää, syökö hän ruokaa ja kuinka paljon hän syö.

2. Tarjoa monipuolisesti ikätasoon sopivia ruokia

Lapsen tulisi saada valita ateriakokonaisuudesta monipuolisesti eri ruokia, kuten kasviksia, hedelmiä, proteiinia ja hiilihydraatteja. Koko perheen ruokalistan ei tulisi rajoittua vain lapsen lempiruokiin. Lapselle saattaa joutua tarjoamaan ruokaa jopa 15 kertaa, ennen kuin hän suostuu maistamaan sitä.

3. Rajoita runsaskalorisia juomia

Lapsesi ei välttämättä syö tarjoamaasi ruokaa, jos hän juo liikaa kaloreita mehuista, virvoitusjuomista tai maidosta. Jos lapsi juo liikaa, huono syöminen seuraa perässä.

Rajoita lapsen mehunjuonti noin 1 desilitraan ja maidonjuonti noin 7 desilitraan päivässä. Virvoitusjuomia ei suositella lapsille lainkaan. Kysy tarvittaessa lisätietoja neuvolasta tai lääkäriltä.

4. Luo selkeä ateriarytmi

Sekä välipalat että pääateriat ovat ravitsemuksellisesti tärkeitä kasvavalle lapselle. Säännöllinen rytmi – aamiainen, aamupäivän välipala, lounas, iltapäivän välipala, päivällinen ja iltapala – auttaa lasta ymmärtämään, että ruokaa on tulossa 2–3 tunnin välein eikä nälkään kuolla. Vältä ruoan antamista lapselle sovittujen ruoka-aikojen välissä.

Jos lapsi päättää jättää aterian tai välipalan väliin, hän voi odottaa seuraavaa sovittua ruoka-aikaa muutaman tunnin päästä. Jos lapsi kieltäytyy syömästä, pyydä häntä istumaan pöydässä kohtuullisen ajan, kunnes suurin osa perheestä on lopettanut syömisen. Me teemme näin kolmevuotiaan tyttäremme kanssa!

5. Tee ruokailuhetkistä mukavia

Lasta ruokittaessa tulisi aina ottaa huomioon ruokailuympäristö. Keskustelun tulisi olla miellyttävää, ruokailutilan siisti ja valoisa, ja häiriötekijöitä tulisi karsia. Ruoka-aika ei ole television katselua tai riitelyä varten. Me emme anna lastemme katsoa televisiota syödessään, ellei kyseessä ole jokin erityistilaisuus!

6. Kunnioita syömiseen liittyviä erikoisuuksia

Jokaisella meistä on omat tapamme ja oikkumme syömisen suhteen. Lapsi saattaa syödä kolmioiksi leikatun leivän ilman reunoja, mutta kieltäytyä samasta leivästä, jos se on leikattu neliöiksi ja siinä on reunat tallella. Lapsi saattaa syödä parsakaalin pieniä nuppuja, mutta vältellä varsia.

Ruoat, joita lapsesi syö tänään, eivät välttämättä kelpaa huomenna. On tärkeää ymmärtää, että lapsi saattaa suhtautua samoihin ruokiin eri tavalla eri päivinä. Älä tarjoa korvaavaa ruokaa.

7. Vältä tilausravintolana toimimista

Äitinä ymmärrän täysin, että tämä voi olla vaikeaa. MUTTA jos lapsesi ei pidä tai ei näytä syövän ruokia, joita olet valmistanut ateriaksi tai välipalaksi, se on okei. Vastusta kiusausta palata hellan ääreen kokkaamaan jotain sellaista, minkä tiedät varmasti maistuvan lapsellesi.

Jos lapsesi kieltäytyy ateriasta tai välipalasta, seuraava ruoka-aika koittaa muutaman tunnin kuluttua, ja hänen tulisi pystyä odottamaan siihen asti. Kun lapsilla on nälkä, koska he päättivät olla syömättä, he syövät todennäköisemmin sitä, mitä ensi kerralla on tarjolla.

8. Älä tarjoa jälkiruokaa joka kerta

Jälkiruokaa ei tarvitse tarjota jokaisella aterialla tai edes joka päivä. Kun jälkiruokaa on tarjolla, ota huomioon seuraavat vinkit:

• Jos lapsi pakotetaan syömään koko ateria ennen jälkiruokaa, hän saattaa olla jo kylläinen, mutta syö todennäköisesti silti jälkiruoan.
• Jos lapsesi kieltäytyy syömästä, jälkiruoan epääminen ei ole oikea ratkaisu. Lapsi oppii tällöin arvostamaan jälkiruokaa enemmän kuin ravitsevia ruokia, mikä voi vääristää ruokailutottumuksia loppuelämäksi.
• Jos lapsesi hotkii ateriansa päästäkseen nopeasti käsiksi jälkiruokaan, kokeile tarjota jälkiruoka aterian yhteydessä.

Kokeile siis näitä keinoja nähdäksesi, auttavatko ne lastasi nauttimaan terveellisestä ruoasta ja omaksumaan parempia ruokailutottumuksia. Tämä tekee aterioiden suunnittelusta helpompaa, vähentää valtataisteluita ja toivottavasti johtaa terveellisiin aterioihin sekä hyvinvoiviin lapsiin.