Valikoiva puhumattomuus vastaan uujous

Huomaat tämän käytöksen myös vieraiden ja tiettyjen perheenjäsenten seurassa. Kun puhut ystävillesi, he sanovat, ettei kannata murehtia ja että se on luultavasti vain vaihe, josta lapsi kasvaa ulos – mutta äidinvaistosi sanoo jotain muuta. Voisiko kyse olla jostain vakavammasta? Tässä artikkelissa käsittelemme sitä, miten valikoiva puhumattomuus ja ujous erotetaan toisistaan.

Tässä artikkelissa

• Valikoivan puhumattomuuden ja lapsen ujouden määritelmä
• Mitkä ovat tärkeimmät erot?
• Lisämateriaalia

Valikoivan puhumattomuuden ja lapsen ujouden määritelmä

Valikoiva puhumattomuus (selektiivinen mutismi) on ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei kykene kommunikoimaan tietyissä tilanteissa (kuten luokkahuoneessa tai vieraiden seurassa), mutta pystyy puhumaan kotona vaivattomasti. Se alkaa yleensä varhaislapsuudessa, 2–4 vuoden iässä. Tutkijat selvittävät yhä, mikä valikoivaa puhumattomuutta aiheuttaa, mutta monien mielestä sekä ympäristö- että perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan.

Healthline.comin mukaan lapsen ujous puolestaan on toisten ihmisten aiheuttamaa pelon tai epämukavuuden tunnetta, jota esiintyy erityisesti uusissa tilanteissa tai vieraiden parissa. Vaikka monet uskovat joidenkin lasten vain syntyvän ujoiksi, tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset kokemukset sekä vanhempien liiallinen suojelunhalu voivat vaikuttaa lapsen ujouteen.

Valikoivaa puhumattomuutta on usein vaikea erottaa ujoudesta. Tämä johtuu siitä, että valikoivasta puhumattomuudesta kärsivä lapsi käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin ujo lapsi. Joitakin valikoivan puhumattomuuden merkkejä ovat:

• Itkuisuus
• Jähmettyminen
• Sosiaalinen vetäytyminen
• Katsekontaktin välttely tai sen puute
• Kyky puhua helposti kotona, muttei muiden seurassa (koulussa tai vieraiden parissa). Lapsi voi myös käyttää sanattomia viestintätapoja tai kuiskata puhuakseen muille.
• Arka luonne ja takertuminen vanhempiin/hoitajiin

Mitkä ovat tärkeimmät erot?

Ujot lapset lämpenevät lopulta uusissa tilanteissa, toisin kuin lapset, joilla on valikoiva puhumattomuus. Ujolla lapsella voi esimerkiksi kestää viikko sopeutua ja alkaa puheliaaksi koulussa, kun taas valikoivasti puhumaton lapsi pysyy yleensä puhumattomana vielä monien kuukausienkin jälkeen. Tämän lisäksi valikoivasta puhumattomuudesta kärsivillä lapsilla ei tietyissä ympäristöissä useinkaan ole ilmeitä, tai he näyttävät jähmettyneiltä kuin peura ajovaloissa. Lisäksi tämä häiriö vaikeuttaa monia elämän osa-alueita, niin koulussa kuin sosiaalisestikin. Hoitamattomana se voi jatkua aina aikuisuuteen asti.

Lisämateriaalia

Vaikka ujolla ja valikoivasti puhumattomalla lapsella voi olla samankaltaisia piirteitä, kyseessä ei ole sama asia. Ujoutta pidetään usein persoonallisuuden piirteenä, kun taas valikoiva puhumattomuus on häiriö, joka vaikuttaa lapsen kykyyn kommunikoida tietyissä ympäristöissä. Jos olet edelleen huolissasi siitä, että lapsellasi saattaa olla valikoiva puhumattomuus, ota ensin asia puheeksi lapsesi neuvolalääkärin, lastenlääkärin tai muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Diagnoosin saamisen jälkeen heidän tukemiseensa on tarjolla useita eri hoitomuotoja. Jos haluat oppia lisää valikoivasta puhumattomuudesta, tutustu näihin lähteisiin:

• Helping Your Child with Selective Mutism – Angela E. McHolm, Charles E. Cunningham ja Melanie K. Vanier
• Understanding Katie – Adrienne Wallage ja Elisa Shipon-Blum
• Overcoming Selective Mutism: The Parent’s Field Guide – Aimee Kotrba ja Shari J. Saffer
• The Selective Mutism Resource Manual – Maggie Johnson ja Alison Wintgins