Valikoiva puhumattomuus (selektiivinen mutismi): Opas vanhemmille

Tästä artikkelista opit, mitä valikoiva puhumattomuus on, miten sen tunnistaa ja hoitaa, sekä tutustut häiriöön liittyviin yleisiin myytteihin.

Tässä artikkelissa

• Mitä valikoiva puhumattomuus on? 
• Yleisiä myyttejä
• Epäiletkö lapsellasi valikoivaa puhumattomuutta? 
• Ammattilaisten käyttämät yleisimmät hoitomuodot ja menetelmät
• • Muutama kirja valikoivasta puhumattomuudesta 

Mitä valikoiva puhumattomuus on? 

Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei pysty puhumaan tietyissä tilanteissa (kuten luokkahuoneessa tai vieraiden ihmisten lähellä), mutta kommunikoi kotona täysin vaivattomasti. Se alkaa yleensä varhaislapsuudessa, 2–4 vuoden iässä. Vaikka se on harvinaista, lapselle voi kehittyä valikoiva puhumattomuus myös tiettyjä perheenjäseniä kohtaan, jos heitä tavataan harvoin. Häiriön syistä puhuttaessa tutkijat uskovat sekä ympäristötekijöiden että perintötekijöiden voivan vaikuttaa asiaan. 

Merkkejä, joita saatat huomata valikoivasta puhumattomuudesta kärsivällä lapsella:

• Kyky puhua vaivattomasti kotona, mutta ei muiden kanssa (kuten koulukavereiden tai vieraiden); 
• Katsekontaktin välttely; 
• Ilmeettömyys pelottavissa tilanteissa;
• Sosiaalinen eristäytyminen tai vetäytyminen;
• Arka luonteenlaatu;
• Takertuminen vanhempiin tai huoltajiin;
• Eroahdistus; 
• Ei-kielellisen viestinnän käyttö tai kuiskaaminen muiden kanssa kommunikoidessa.

Yleisiä myyttejä

1. Valikoiva puhumattomuus on vain vaihe, josta lapsi kasvaa ulos. 

Tämä ei pidä paikkaansa! Kyse ei ole ohimenevästä vaiheesta, eikä se kosketa ainoastaan lapsia. Se on ahdistuneisuushäiriö, joka voi hoitamattomana jatkua nuoruuteen ja aikuisuuteen asti.

2. Valikoiva puhumattomuus on autismin muoto.

Vaikka oireet voivat muistuttaa autismia, kyseessä ovat eri häiriöt. Valikoivasta puhumattomuudesta kärsivät lapset käyttäytyvät eri tavoin riippuen ympäristöstä. He saattavat olla puhumattomia koulussa, mutta erittäin sosiaalisia ja puheliaita kotona.

3. Lapset saavat tämän häiriön laiminlyönnin tai trauman seurauksena.

Yksi usein kuulluista väärinkäsityksistä on, että lapsille kehittyisi valikoiva puhumattomuus trauman seurauksena. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että tällainen myytti voi olla haitallinen, sillä se voi estää lasta saamasta oikeaa hoitoa todelliseen ahdistukseensa. (Kun puhumattomuus johtuu traumaperäisestä stressistä, lapsi lakkaa puhumasta myös sellaisissa ympäristöissä, joissa hänellä ei aiemmin ollut vaikeuksia puhua.) 

4. Viimeisenä muttei vähäisimpänä: valikoiva puhumattomuus on puheen tai kielen kehityksen häiriö.

Se ei ole puheen tai kielen häiriö. On kuitenkin mahdollista, että lapsella, jolla on valikoiva puhumattomuus, on samanaikaisesti myös puhe- tai kielihäiriö.

Eikö lapsesi puhu? Tee ilmainen arviointitestimme ja saat vinkkejä hänen auttamiseensa:

Epäiletkö lapsellasi valikoivaa puhumattomuutta? 

On ensiarvoisen tärkeää keskustella lapsesi neuvolalääkärin, lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten (puheterapeuttien ja psykologien) kanssa, jos olet huolissasi. Diagnoosin jälkeen lapsen tukemiseen voidaan käyttää useita eri hoitomuotoja. Hoitojen tehokkuus voi kuitenkin riippua monista tekijöistä, kuten siitä, kuinka monta vuotta lapsi on oireillut, tai onko hänellä muita puheeseen liittyviä vaikeuksia.

Ammattilaisten käyttämät yleisimmät hoitomuodot ja menetelmät

Tässä on tuoreinta tietoa valikoivan puhumattomuuden hoidosta:

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on ammattilaisten käyttämä terapeuttinen menetelmä, joka auttaa henkilöä keskittymään siihen, miten hän havainnoi itseään.

Altistusterapia (eräs KKT:n muoto) on menetelmä, jonka tavoitteena on lievittää pelkoa altistamalla lapsi vähitellen tilanteille, joita hän pelkää. Ahdistusta aiheuttavien tilanteiden välttely saattaa tosin tuntua helpoimmalta ratkaisulta – ja rehellisesti sanottuna me teemme niin itsekin. Välttely ei kuitenkaan ole ratkaisu, sillä se voi vaikeuttaa lapsen toimintaa entisestään ja vahvistaa hänen ahdistustaan. 

Ärsykkeen häivyttäminen (stimulus fading) on tekniikka, jossa lapsen annetaan ensin olla vuorovaikutuksessa sellaisen henkilön kanssa, jolle hän puhuu helposti, ja tilanteeseen tuodaan vähitellen mukaan uusi ihminen.

Joissakin tapauksissa vanhemmille lapsille käytetään lääkitystä vaikeiden ahdistusoireiden hoitoon.

Positiivinen vahvistaminen on toinen terapiassa käytettävä keino, jolla lasta kannustetaan toivottuun käyttäytymiseen (esim. lelun, keksin tai tarrojen avulla).

Puheterapia: Kuten aiemmin mainittiin, valikoiva puhumattomuus ei ole puhehäiriö. Lapsella voi kuitenkin olla valikoivan puhumattomuuden lisäksi kielen tai puheen vaikeuksia, jolloin hänen on tarpeen saada puheterapiaa.

Muutama kirja valikoivasta puhumattomuudesta 

• Helping Your Child with Selective Mutism: Practical Steps to Overcome a Fear of Speaking – Angela E. McHolm, Charles E. Cunningham ja Melanie K. Vanier 
• Maya’s Voice Book – Wen-Wen Cheng 
• Overcoming Selective Mutism: The Parent’s Field Guide – Aimee Kotrba ja Shari J. Saffer

Jos epäilet lapsellasi valikoivaa puhumattomuutta, varhainen puuttuminen on erittäin tärkeää. Ota yhteyttä psykologiin tai puheterapeuttiin selvittääksesi, miten asiassa kannattaa edetä. Toimiin ryhtyminen mahdollisimman varhain voi auttaa lastasi voittamaan haasteensa.