Ethän tuomitse minua tai erityistarpeista lastani

Maailmamme on valitettavasti täynnä ihmisiä, jotka eivät hyväksy erilaisuutta, tuomitsevat, kommentoivat ja ovat suorastaan töykeitä nähdessään lapsen käyttäytyvän tietyllä tavalla julkisilla paikoilla. Emme oikein voi tehdä muuta kuin passittaa heidät käytöskouluun muuttaaksemme heidän reaktioitaan erityislapsiin.

Sanon asiakkaideni perheille aina, että vaikka emme voi muuttaa muiden ihmisten reaktioita, voimme valita, miten itse reagoimme näissä tilanteissa. Tosiasia on, että ellei itsellä ole erityislapsesta, ei voi tietää, miten reagoisi tai kuinka vaikeaa muiden reaktioita on kohdata.

Taustaa

Ymmärtääkseen, miksi ihmiset eivät ymmärrä ”erityistarpeita”, on ensin tiedettävä, että käsite määritellään eri paikoissa eri tavoin. Jos ihmiset eivät saa selkeää viestiä, he eivät ymmärrä asiaa, eivätkä yleensä tiedä, miten toimia erityislapsen seurassa.

Termi liitetään usein vammaisuuden määritelmään, kuten Yhdysvaltojen Americans with Disabilities Act -laissa. Merriam Webster Dictionary määrittelee erityistarpeet seuraavasti: ”mikä tahansa useista vaikeuksista (kuten fyysinen, emotionaalinen, käyttäytymiseen liittyvä tai oppimisvaikeus tai -vamma), jonka vuoksi yksilö tarvitsee lisäpalveluita tai erityispalveluita tai -mukautuksia (kuten koulutuksessa tai vapaa-ajalla).” Tämä hyvin yleisluontoinen määritelmä ei vielä lainkaan avaa erityislasten moninaisuutta tai sitä, mitä kaikkea erityisopetus voi kattaa.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä paremmin taidot siirtyvät arkeen!

Kokeile Speech Blubs -sovellusta hauskoihin ja innostaviin terapiahetkiin pikkuisesi kanssa.

Tee infolehtisiä perheellesi

Ensimmäinen suositukseni on antaa selventävää tietoa ja infolehtisiä lähimmille perheenjäsenillesi. Ennen kuin tapasin appivanhempani, heillä tuskin oli aavistustakaan siitä, mitä puheterapeutti tekee, eivätkä he tienneet erilaisista häiriöistä ja haasteista. Mieheni jopa sanoi minulle joskus, ettei uskonut autismia olevan edes olemassa. Monien keskustelujen jälkeen hänen mielensä on muuttunut, ja nykyään hän osaa kertoa minulle, jos epäilee lapsen olevan autismikirjolla. 

https://www.instagram.com/p/B2R2ux5pZAc/?igshid=1vqgse2t7yx9q

Minulla on eri häiriöistä monia tietolehtisiä, joita olen joko itse tehnyt tai saanut koulutuksista ja konferensseista. Aina kun perhe saapuu vastaanotolleni, varmistan antavani heille mahdollisimman paljon tietoa. Kannustan heitä ottamaan kopioita ja näyttämään niitä lähisukulaisille, jotta nämä ymmärtäisivät paremmin eteen tulevia käytösmalleja tai oireita. 

Auttaako tämä aina? Ei. Onko käytännöllistä jakaa niitä tuntemattomille? Ei. Se on kuitenkin kokeilemisen arvoista ja saattaa selkeyttää asioita heille huomattavasti. 

Hyväksy erityislapsesi

Useimmat perheet pyytävät minua selittämään haasteita ja odotuksia niille perheenjäsenille, joilla on asian kanssa vaikeaa. Erään perheen lapsi oli juuri saanut diagnoosin: hän oli autismikirjolla. Isällä oli ERITTÄIN vaikeaa hyväksyä diagnoosia, ja hän kohteli poikaansa sen vuoksi eri tavalla. Äiti pyysi isää mukaan terapiaan puhumaan kanssani siinä toivossa, että saisin hänen silmänsä avautumaan.

Ihan ensiksi pyysin isää katsomaan terapiahetkeä huoneen ulkopuolelta (meillä on kuulokkeet, jotta vanhemmat voivat halutessaan kuunnella käyntiä). Halusin isän näkevän poikansa myönteiset puolet (hän oli huomaavainen, kunnioittava ja fiksu) niiden haastavien käytösmallien sijaan, joita sosiaalisissa tilanteissa ilmeni.

Älä tuomitse sitä, mitä et tunne. Jos välität, ota selvää pojastani. Hänet tuntemalla oppii rakastamaan häntä.

Amy Stuart

Käynnin aikana poika valitsi kaksi toimintasankaria mielikuvitusleikkiin. Pyysin häntä nimeämään hahmot – hän nimesi heidät: ”isi” ja ”Xavier”. Kysyin, miksi hän valitsi ”Batmanin” isäkseen. Hän vastasi: ”koska minä rakastan häntä.” 

Enempää ei tarvittu. Isä oli kyynelissä käynnin päätyttyä, ja äiti kertoi hänen suhtautuneen poikansa diagnoosiin aivan eri tavalla tuon kerran jälkeen.

Perheenjäsenet ja vieraat ihmiset näkevät usein vain lasten vaikeat hetket silloin, kun heillä on stimmailua, huutamista tai raivokohtaus. He eivät näe kaikkia niitä upeita asioita, joita nämä lapset tekevät, eivätkä sitä, kuinka fiksuja he todellisuudessa ovat. Kun tuomme nuo myönteiset puolet näkyviin, se helpottaa haasteiden hyväksymistä ja ymmärtämistä. 

Jätä huomiotta ne, jotka eivät ymmärrä

Tämä on luultavasti ainoa toinen neuvo, jonka voin antaa – jätä se omaan arvoonsa. Ihmiset tulevat tuijottamaan, kommentoimaan tai tuomitsemaan hiljaa mielessään, emmekä voi sille mitään. Keskity lapseesi. Tee se, mitä hän tarvitsee oireiden lievittämiseksi tai rauhoittumiseksi. Jos olet stressaantunut tai ärsyyntynyt, lapsi aistii tuon tunteen välittömästi. 

Yritä pysyä tilanteessa mahdollisimman rauhallisena. On helppo antaa tunteiden viedä mukanaan ja tiuskasta naiselle, joka on tuijottanut sinua viimeiset 20 minuuttia, mutta lupaan, ettei siitä tule parempi mieli – se vain stressaa ja turhauttaa sinua entisestään.