Kaksi lasta – pärjäänkö minä?

Halusin kirjoittaa tämän blogikirjoituksen kertoakseni raskaana oleville ja tuoreille äideille, ettette ole yksin, jos tunnette näin. Ja kertoakseni myös kaikille, että KYLLÄ, totta kai voit rakastaa molempia lapsiasi yhtä paljon – itse asiassa koen, että rakkauteni on jopa kasvanut.

Alku

Kun tulin raskaaksi ja aloin odottaa Nora-tytärtäni vuonna 2016, olin innoissani, hermostunut ja levoton – koin kaikkia niitä tunteita, joita esikoistaan odottava äiti tuntee. Raskaus oli todella helppo eikä minulla ollut komplikaatioita, joten pidän itseäni äärimmäisen onnekkaana.

Heti siitä hetkestä lähtien, kun näin hänet, olin aivan myyty. Rakastin häntä enemmän kuin olisin ikinä uskonut voivani rakastaa toista ihmistä. Vaikka rakastin Noraa ja ihailin sitä, mitä olimme mieheni kanssa luoneet, kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kunnes Nora oli noin 9 kuukauden ikäinen.

Se oli kamalaa ja synkkää aikaa elämässäni, ja olen iloinen, ettei se toistunut poikani kohdalla. Kun ajattelen noita aikoja taaksepäin, pelkäsin pitkään toisen lapsen hankkimista, koska en halunnut kokea niitä tunteita uudestaan.

Se olikin yksi tärkeimmistä syistä, miksi epäröin toisen lapsen hankkimista. Kyse ei ollut siitä, ettemmekö olisi pärjänneet; olin vain huolissani siitä, että joutuisin kärsimään masennuksesta uudelleen.

Onneksi minulla on upea aviomies, joka tuki minua prosessin läpi, sekä perhe, joka oli tukenani silloin, kun sitä eniten tarvitsin.

Toinen vauva?

Kun Nora oli noin puolitoistavuotias, aloimme puhua toisen lapsen hankkimisesta. Halusin Noralle sisaruksen, koska tiesin kaikki ne hyödyt, joita pikkuveljen tai -siskon saaminen toisi. Hän saisi jonkun, jonka kanssa kasvaa, jolle uskoa salaisuutensa ja joka tukisi häntä.

Vain muutaman kuukauden kuluttua huomasin olevani jälleen raskaana. Heti kun näin nuo kaksi pientä viivaa, aloin tuntea oloni oudoksi. Pelkäsin, pystyisinkö rakastamaan toista vauvaa yhtä paljon kuin Noraa. Nora oli minun pieni kumppanini. Hän oli minun miniversioni ja aina rinnallani.

Raskauden aikana pidimme huolen siitä, että vietimme mahdollisimman paljon aikaa Noran kanssa. Otimme hänet mukaan vauvan huoneen sisustamiseen, hankimme hänelle isosiskoaiheisia kirjoja ja annoimme hänen jutella vatsalleni aina kun hän vain halusi.

Koen, että se auttoi häntä TODELLA paljon Nicholaksen syntymään valmistautumisessa.

Hän on täällä!

Nicholas syntyi vuonna 2019, kun Nora oli lähes 2,5-vuotias. Hän oli täydellinen, ja se pelko siitä, etten rakastaisi häntä samalla tavalla kuin Noraa? Täysin aiheeton. Se haihtui heti, kun pidin häntä sylissäni ensimmäistä kertaa.

Jos olet odottava äiti ja murehdit samaa asiaa – älä murehdi! Rakkaus vain kasvaa jokaisen lapsen myötä.

Ensimmäinen kerta, kun Nora ja Nicholas tapasivat, on edelleen yksi elämäni rakkaimmista muistoista. Nora halusi heti ottaa hänet syliin, ja näin, kuinka rauhalliseksi Nicholas tunsi olonsa hänen käsivarsillaan. Tämä sisarusside oli olemassa jo silloin, kun Nicholas oli vasta päivän vanha.

Heti kun näin, millaisia he olivat yhdessä, tiesin, että kaikki tulisi sujumaan hyvin. Tämä side on vain vahvistunut Nicholaksen kasvaessa.

Itse asiassa se, millainen isosisko Norasta tuli, teki kahden lapsen arkeen sopeutumisesta paljon helpompaa. Hän halusi auttaa vaipanvaihdossa, haki vauvalle leluja katseltavaksi, yritti lohduttaa häntä tämän itkiessä ja pyrki saamaan hänet nauramaan. Edelleen on hetkiä, jolloin Nicholas rauhoittuu vain silloin, kun Nora on hänen vierellään!

Vinkkejä

En ole missään nimessä asiantuntija, mutta voin kertoa, mikä meillä toimi kahden lapsen arkeen siirryttäessä!

1. Vietä silloin tällöin kahdenkeskistä aikaa esikoisesi kanssa. Jompi kumpi meistä – minä tai mieheni – vei Noran jäätelölle, puistoon tai johonkin erityiseen paikkaan ihan vain keskenään, jotta hän sai jakamatonta huomiota. Teemme niin edelleen, jotta hän tietää, että rakastamme häntä aivan yhtä paljon.
2. Ole itsellesi armollinen. Joinakin päivinä minulta vain palaa käämit. Sellaisen jälkeen tunnen olevani aivan surkea äiti. En kuitenkaan ole huono äiti. Me kaikki saavutamme jaksamisemme rajat, varsinkin vastasyntyneen kanssa. Menet eteenpäin vähillä unilla tai lähes nukkumatta, etkä voi edes ottaa nokosia silloin kun haluaisit, koska jaloissa pyörii taapero!
3. Ota paljon valokuvia! Nämä hetket kiitävät ohi aivan liian nopeasti, ja haluat myöhemmin katsoa taaksepäin ja nähdä, miten pieniä vauvasi olivat! Rankkoina päivinä katselen kuvia ja muistan, että jokainen vaihe menee ohi.
4. Käy kävelyillä. Lapseni rakastavat kävelyllä käymistä ja ulkoilua. Vastasyntyneenkin kanssa se onnistuu! Laita vauva kantoreppuun, isompi lapsi rattaisiin ja suunnatkaa ulos saamaan raitista ilmaa!
5. Älä pelkää pyytää apua. Turvauduimme paljon appivanhempiini kummankin vauvan kohdalla. Lähteminen voi aluksi tuntua vaikealta, mutta luota minuun: vanhemmat jaksavat paremmin, kun he saavat välillä hetken omaa aikaa.