Mikä on PECS (Picture Exchange Communication System)?

Kuvakommunikaatiojärjestelmä eli PECS mahdollistaa kommunikoinnin ilman puhuttuja sanoja. Se antaa ikään kuin "äänen" henkilölle, joka ei käytä puhetta toiveidensa ja tarpeidensa ilmaisemiseen.

Niin vanhemmat, opettajat kuin terapeutitkin käyttävät tätä menetelmää autististen lasten ja muiden kehitysviivästymistä kärsivien lasten kanssa. Jos huomaat, että lapsesi tarvitsee tukea tarpeidensa ilmaisemiseen, PECS voi olla oikea ratkaisu!

PECS mahdollistaa kommunikoinnin ilman puhuttuja sanoja.

PECS-menetelmän taustaa

PECS on Pyramid Educational Consultants -yrityksen virallinen rekisteröity menetelmä, jonka Andrew Bondy ja Lori Frost kehittivät 1980-luvulla. Tämä visuaalisen tuen kommunikaatiojärjestelmä tunnetaan erityisesti kuvakorteistaan. PECS on kuitenkin ennen kaikkea täsmällinen menetelmä, jolla lasta opetetaan kommunikoimaan kuvien avulla.

Jotta tämä kommunikaation apuväline toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, ohjelma etenee kuuden eri vaiheen kautta. Jokainen vaihe suoritetaan loppuun ennen seuraavaan siirtymistä. Esimerkiksi ensimmäisen vaiheen tulee aina edeltää toista vaihetta. Vaiheiden tarkka järjestys luo vankan pohjan lapsen ja huoltajan väliselle vuorovaikutukselle.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset kykenevät kehityksellisesti ymmärtämään kuvia kolmen vuoden iästä alkaen. Siksi kuvien vaihtamiseen perustuvaa kommunikaatiota suositellaan usein yli 3-vuotiaille lapsille. Monet puheterapeutit hyödyntävät PECS-menetelmää nykyään sekä lyhyt- että pitkäaikaiseen käyttöön.

Vaikka minkä tahansa korvaavan kommunikaatiomenetelmän tavoitteena on tukea puheen kehitystä, sitä voidaan käyttää myös ensisijaisena kommunikaatiomuotona. Osa lapsista etenee kuuden vaiheen läpi ja oppii puhumaan. Toiset taas jatkavat PECS-menetelmän käyttöä arjen "toiminnallisena" kommunikaationa.

Sopiiko PECS omalle lapselleni?

Kuvakommunikaatiojärjestelmä sopii erinomaisesti lapselle, joka:

• Ei kommunikoi puhumalla
• Osaa ilmaista omia mieltymyksiään (mistä pitää ja mistä ei)
• On vuorovaikutukseen pyrkivä eli kommunikoi tavoitteellisesti

Tavoitteellisesti kommunikoiva lapsi kokee tarvetta ilmaista toiveitaan. Tällainen lapsi saattaa esimerkiksi tulla aikuisen luo, ottaa huoltajaa kädestä kiinni ja viedä hänet haluamansa asian luo.

Mitkä ovat PECS-menetelmän vaiheet?

Vaihe 1: Kommunikoinnin alkeiden oppiminen

Ensimmäisessä vaiheessa opetellaan kommunikoimaan. Tämä ensimmäinen askel on ratkaisevan tärkeä, jotta lapsi oppii ilmaisemaan tarpeitaan kuvien avulla. Tätä harjoiteltaessa vanhemman tai terapeutin kannattaa käyttää apuna lapselle erityisen mieluisaa ja motivoivaa asiaa.

Jos lapsi esimerkiksi rakastaa leikkijunia, käytä junan kuvaa motivoidaksesi lasta vaihtamaan kuva oikeaan leikkijunaan.

Ensimmäisessä vaiheessa vaihdetaan kerrallaan vain yksi kuva. Tämä vähentää hämmennystä ja luo selkeän pohjan kuvien avulla kommunikoimiselle. Harjoitus voidaan toteuttaa niin, että yksi aikuinen pitää esinettä käsissään ja toinen aikuinen ohjaa lapsen kättä takaa käsin poimimaan kuvan ja ojentamaan sen toiselle aikuiselle.

Vaihe 2: Sitkeyden ja etäisyyden oppiminen

Toinen vaihe rakentuu ensimmäisen vaiheen pohjalle. Lapsi jatkaa kuvien vaihtamista, mutta samalla hän opettelee sinnikkyyttä ja kuvan hakemista kauempaa. Kuva ei enää olekaan aivan käden ulottuvilla, vaan lapsen täytyy hakea se voidakseen ilmaista toiveensa.

Sinnikkyyden opettamiseksi aikuinen pitää hallussaan kuvaa lapsen haluamasta esineestä ja siirtyy kauemmas. Lapsen on tällöin tultava aikuisen luo saadakseen kuvakortin käyttöönsä.

Vaihe 3: Valintojen tekeminen

Kolmannessa vaiheessa lapselle esitellään kaksi kuvaa. Yleensä toinen kuva esittää asiaa, jota lapsi ei halua, ja toinen sellaista, jonka hän haluaa valita. Tämä ohjaa lasta tekemään valinnan kahden vaihtoehdon välillä.

Tämä PECS-vaihe opettaa lasta katsomaan ja tarkastelemaan kuvakortteja tarkasti tehdäkseen omien toiveidensa mukaisen päätöksen.

Vaihe 4: Tunteiden ja tarpeiden ilmaiseminen

Tässä vaiheessa aletaan yhdistää kuvia ja sanoja toisiinsa. Lapselle esitellään uusia kortteja, joissa on pelkkiä sanoja. Osa korteista sisältää lauseenalut, kuten:

”Minä haluan…”

TAI

”Minä tarvitsen…”

TAI

”Minusta tuntuu…”

Nämä lyhyet lauseet yhdistetään sitten kuvaan, jotta lapsi voi kertoa mitä hän haluaa, tuntee tai tarvitsee. Joillekin lapsille tämä neljäs vaihe jää PECS-menetelmän viimeiseksi kehitysvaiheeksi.

Vaihe 5: Kysymykseen vastaaminen

Tässä vaiheessa harjoitellaan kysymyksiin vastaamista lyhyiden lausekorttien ja kuvien avulla. Jos lapselta kysytään: ”Mitä haluaisit tehdä?”, hän voi vastata yhdistämällä lausekortin ja kuvakortin.

On tärkeää muistaa, etteivät kaikki lapset etene neljännestä vaiheesta viidenteen. Se on aivan normaalia! Pääasia on, että lapsi on oppinut arjessa toimivan kommunikaatiokeinon perustarpeidensa ilmaisemiseen.

Kysymyksiin vastaamisessa käytetään usein apuna tarranauhapohjaa tai kuvakansiota. Lapsi asettaa ensin tarranauhalle lyhyen lausekortin (kuten ”Minä haluan”) ja kiinnittää sen viereen kuvan haluamastaan esineestä. Tässä PECS-vaiheessa monet lapset alkavat myös lausua virkkeen ääneen.

Tämä on merkittävä kehitysaskel lapsille, joilla on kielellisiä haasteita.

Vaihe 6: Kommentoiminen

Kaikki eivät pidä kuudetta vaihetta omana itsenäisenä vaiheenaan, ja se jätetään usein väliin, koska se muistuttaa paljon viidettä vaihetta. Se kannattaa silti mainita, sillä se syventää edellisen vaiheen taitoja.

Kuudes vaihe syventää viidettä opettamalla lasta kommentoimaan asioita vastauksena kysymykseen. Aikuinen voi esimerkiksi kysyä: ”Mitä sinä näet?” Vastatakseen lapsen on yhdistettävä kaikkien edellisten PECS-vaiheiden opit ja käytettävä päättelytaitojaan vastauksen muodostamiseen. Lapsi vastaa tällöin käyttämällä ”Minä näen…” -korttia yhdessä näkemäänsä asiaa esittävän kuvakortin kanssa.

Kiinnitä huomiota sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään

PECS on erinomainen apuväline jokaiselle lapselle, jolla on valmiuksia pyrkiä kommunikoimaan tarpeitaan tavoitteellisesti. Se on usein yksi ensimmäisistä keinoista, joita hyödynnetään autismikirjon lapsilla, joiden puhe on vähäistä tai jotka ovat täysin puhumattomia.

Olen juuri aloittamassa PECS-harjoittelun oman puhumattoman 3-vuotiaani kanssa. Tehtävä tuntuu rehellisesti sanottuna melkoiselta haasteelta, sillä sulkutilan vuoksi paikat ovat kiinni eikä hän pääse terapiaan juuri nyt. Se tarkoittaa, että opiskelen asioita ja aloitan PECS-harjoittelun ilman puheterapeutin läsnäoloa. Vaikka pidämmekin yhteyttä sähköpostitse, se ei vedä vertoja sille, että harjoittelisimme poikani kanssa yhdessä puheterapeutin vastaanotolla.

Vasta aika näyttää, miten hyvin poikani tottuu kuvajärjestelmään. Toivon todella, että tämä tuo meille paremman tavan ymmärtää toisiamme, jotta voin vastata hänen tarpeisiinsa ilman turhautumista ja kiukunpuuskia. Uskon, että eteneminen rauhallisesti PECS-vaiheiden läpi tukee hänen kielellistä kehitystään ja saa hänet vielä puhumaan!