Mikä on tarkkaavuushäiriö (ADD)?

Lapsilla, joilla on diagnosoitu tarkkaavuushäiriö (ADD), voi alkaa ilmetä vaikeuksia lukemisessa ja koulunkäynnissä heti esikoulun tai koulun alkaessa.

Tarkkaavuushäiriö (ADD)

Lapsilla, joilla on diagnosoitu tarkkaavuushäiriö (ADD), voi alkaa ilmetä vaikeuksia lukemisessa ja koulunkäynnissä heti esikoulun tai koulun alkaessa.

Monet vanhemmat kysyvät minulta, mitä eroa on kolmella eri ADD-tyypillä (kyllä, niitä on kolme!) ja mitä kotona voisi tehdä lapsen auttamiseksi. Tässä blogikirjoituksessa käsittelemme juuri näitä asioita ja avaamme häiriön taustoja tarkemmin.

Mitä eroa on ADD:llä ja ADHD:llä?

Lapsilla, joilla on ADD, voi olla oppimisvaikeuksia, ja heillä on usein riski toistuviin kurinpidollisiin ongelmiin koulussa. Nämä ovat niitä lapsia, jotka saattavat sanoa: ”Tiesin tekeväni väärin, mutta en vain mahtanut sille mitään.” Todellisuudessa niin aikuiset kuin luokkakaveritkin saattavat helposti leimata tällaiset oppilaat laiskoiksi, koska heidän keskittymisensä herpaantuu tehtävissä eivätkä he saa töitään valmiiksi.

Vaikka ADD on erittäin yleinen, siihen liittyy yhä monia vääriä käsityksiä. Hyperaktiivisuus voi myös olla osa häiriötä, jolloin puhutaan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä (ADHD), johon liittyy myös käyttäytymisen haasteita.

ADD and ADHD

ADD:n ja ADHD:n tyypit

ADD/ADHD jaetaan kolmeen tyyppiin, joissa kaikissa esiintyy samankaltaisia tarkkaavuuden pulmia, mutta pääasialliset erot liittyvät muihin oireisiin, joita keskittymisvaikeuksien ohella ilmenee.

  1. ADHD-HI (pääasiassa hyperaktiivis-impulsiivinen muoto) – Lapsilla, joilla on tämä häiriö, ei ole vaikeuksia pelkästään koulussa keskittymisessä, vaan he voivat olla myös yliaktiivisia ja impulsiivisia. Nämä lapset eivät yksinkertaisesti pysy paikallaan, yrititpä mitä tahansa, ja he sanovat tai tekevät ensimmäisen mieleen tulevan asian (vaikka se olisi huono idea);
  2. ADHD-I (pääasiassa tarkkaamaton muoto, ADD) – Tätä esiintyy enemmän tytöillä. He ovat erittäin tarkkaamattomia, varsinkin silloin, kun ympäristössä on useita häiriötekijöitä;
  3. Yhdistetty ADHD – Kuten nimestä voi päätellä, tällä tyypillä diagnosoiduilla lapsilla on oireita KAIKISTA kolmesta osa-alueesta. Lapsilla, joilla on yhdistetyn tyypin ADHD, esiintyy eniten käytöspulmia, jos tilaa ei diagnosoida ja hoideta.

Diagnoosi

Jos epäilet lapsellasi ADD:tä yliaktiivisuuden kanssa tai ilman, keskustele lapsesi koulukuraattorin, opettajan tai lääkärin kanssa asianmukaisesta tuesta ja hoidosta. Jos sinulla on huolia, aloita nämä keskustelut jo tänään.

Lastenlääkäri saattaa suositella käyntiä lastenpsykologilla, joka voi tehdä lapsellesi viralliset tutkimukset selvittääkseen, täyttyvätkö ADD:n kriteerit ja millaisena piirteet näyttäytyvät. Nämä tutkimukset auttavat erottamaan ADD:n muista koulunkäynnin vaikeuksia aiheuttavista tekijöistä, ja niiden avulla voidaan myös seurata lapsen edistymistä tukitoimien aikana.

Jos lapsesi saa diagnoosin, lääkärit suosittelevat useimmiten lääkitystä oireiden hallintaan. Lääkehoito onkin käytössä jopa 88 %:lla lapsista, joilla on todettu ADD/ADHD. Saatavilla on useita erilaisia lääkkeitä, joten jos yksi ei toimi, lääkäri kokeilee todennäköisesti toista valmistetta.

On tärkeää muistaa arvioida lapsen tilanne uudelleen murrosiän alkaessa. Keho muuttuu tänä aikana valtavasti, eikä se, että lääke on toiminut viisivuotiaasta asti, tarkoita, että se toimisi automaattisesti enää tämän elämänvaiheen jälkeen.

Lääkitys ei ole ainoa käytettävissä oleva hoitokeino. Useimmat lääkärit kehottavat kokeilemaan käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä tai ohjausta. ADD/ADHD-asioihin erikoistunut ammattilainen voi auttaa tässä. Voit myös perehtyä ruokavaliomuutoksiin.

Tutkimukset osoittavat, että proteiini on kouluikäisille lapsille tärkeää. Heidän tulisi saada 28–45 grammaa proteiinia päivässä, mikä ei useimmilla lapsilla täyty. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että tiettyjen ruoka-aineiden, kuten maitotuotteiden, vehnän/gluteenin, kananmunien ja maissin karsiminen ruokavaliosta on tuonut myönteisiä muutoksia ADD/ADHD-diagnoosin saaneille lapsille.

Leimaantumisen pelko

Olen ollut monissa tukipalavereissa, joissa olemme sulkeneet pois auditiivisen hahmottamisen tai kielellisen prosessoinnin vaikeudet ja päätyneet siihen, että lapsella on ADD tai ADHD. Reaktio, jonka vanhemmilta saan, on usein valtava surun ja pelon tunne. Jotkut vanhemmat pelkäävät, että jos lapsi tutkitaan ADD:n varalta, hänet leimataan.

Vanhempana voit kuitenkin tehdä paljon estääksesi tämän. On tärkeää puhua lapsen kanssa, jotta hän tietää, ettei hän tee mitään väärin kamppaillessaan ADD:n kanssa. Sen sijaan sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa häntä oppimaan taitoja, joiden avulla oppiminen sujuu mahdollisimman helposti hänen ainutlaatuisten ominaisuuksiensa mukaisesti.

Mukautukset luokkahuoneessa

Jos lapsellasi on todettu ADD tai ADHD, on tärkeää, että hänelle laaditaan pedagoginen asiakirja tai oppimissuunnitelma ja hänen erityistarpeensa huomioidaan virallisesti. Tämän myötä luokkahuoneessa voidaan tehdä useita mukautuksia koulumenestyksen tueksi. Näitä mukautuksia voivat olla:

  1. Pidennetty koeaika ja avustajan tuki keskittymisen ylläpitämiseksi;
  2. Lisäajan saaminen vastaamiseen;
  3. Katsekontaktin ottaminen ennen tehtävien aloittamista;
  4. Istumapaikka aivan opettajan edessä;
  5. Kokeet: sanapankkien tarjoaminen tai kaavojen käytön salliminen;
  6. Sähköiset oppikirjat tai ylimääräinen kirjasarja kotiin tekemättömien tehtävien vähentämiseksi;
  7. Tehtävänantojen antaminen sekä kirjallisesti että suullisesti heikon muistin tueksi.

Vaikka se voi joskus olla hankalaa, kaikki häiriötekijät tulisi minimoida. Tämä pätee niin luokkahuoneessa kuin kotonakin – erityisesti silloin, kun lapsen on tarkoitus opiskella.

Lisäksi: kehu ja huomioi myönteistä käytöstä aina, kun sitä ilmenee. Jos lapsesi istuu paikallaan ja opiskelee 15 minuuttia, anna hänen pitää tauko, kun hän sitä pyytää. Hän tarvitsee näitä toistuvia taukoja antaakseen aivoilleen mahdollisuuden levätä ja nollata tilanteen.

Liikkuminen on näille lapsille ensiarvoisen tärkeää. Anna heidän pitää liikkumistaukoja luokkahuoneessa tai kotona. Liikunta nostaa dopamiini- ja noradrenaliinitasoja (jotka ovat ADD/ADHD-oppilailla tyypillisesti matalat) sekä parantaa keskittymiskykyä, itsehillintää ja mielialaa.

Älä epäröi ehdottaa näitä mukautuksia, kun tapaat opettajia tai oppilashuoltoryhmää. Oikeanlaisen tuen avulla lapsesi oppii keinoja, joilla hän voi kompensoida haasteitaan ja menestyä upeasti!

Takaisin kaikkiin kirjoituksiin