Miten innostaa lapsi mukaan puheterapiaan

Lapset saattavat pitää sitä tylsänä, he eivät ehkä pidä puheterapeutista, tehtävät eivät ehkä miellytä tai he eivät tule toimeen ryhmänsä muiden jäsenten kanssa.

Uskon, että meidän puheterapeuttien on erittäin arvokasta ja tärkeää muuttaa ajattelutapaamme kysymyksestä ”miksi lapsi ei osallistu terapiaan?” kysymykseen ”mitä voin tehdä muuttaakseni ympäristöä niin, että lapsi haluaa oppia?” Usein kyseessä on hyvin helppo ratkaisu, mutta jos lapsi ei osaa kertoa ongelmasta, hän reagoi kielteisesti, kuten kieltäytymällä osallistumasta tai kiukuttelemalla. 

Lapset tekevät vain sitä, mikä heille toimii tai mitä me aikuiset olemme vahingossa heille aiemmin opettaneet. Jos lapsi liukuu pöydän alle ja kieltäytyy työskentelemästä ja vanhempi vie hänet kotiin, lapsi oppii vahingossa keinon paeta oppimistilanteista. Jos lapsella on runsaasti kokemuksia oppimistilanteista, jotka päättyvät epäonnistumiseen, ei ole yllättävää, että hän haluaa vältellä niitä. Vanhemmat ovat kysyneet minulta, pitäisikö lapsi viedä kotiin, ja vastaan aina: ”Ei.” Kohtaan mieluummin yhden (tai neljä) hankalaa käyntikertaa kuin annan lapsen ymmärtää, että hän voi vältellä terapiaa. 

Jos lapsi siis yrittää paeta tai vältellä oppimistilanteita, meidän on tehtävä kaksi asiaa.

1. Opi tuntemaan lapsesi laukaisijat

Ensinnäkin meidän on varmistettava, ettei lapsen käytös enää koskaan johda tilanteesta pakenemiseen. Miten? Jokaisen terapiasuhteen alussa on tärkeää olla tarkkana siitä, millaisia vaatimuksia lapselle asetetaan. Meidän on vältettävä antamasta lapselle ohjeita tehdä mitään sellaista, missä emme ole valmiita tai kykeneviä ohjaamaan ja tukemaan häntä läpi tilanteen. Meidän on opittava tuntemaan hänen laukaisijansa ja se, mikä pakenemisen aiheuttaa. Minulla oli kerran asiakkaana lapsi, joka säntäsi heti huoneesta ulos, kun toin esiin erään tietyn lelun. Kun piilotin lelun, hän lakkasi yrittämästä paeta puheterapiasta. 

Aluksi kartoitamme valtavasti erilaisia asioita, jotka motivoivat lasta, ja tarjoamme niitä hänelle pyyteettömästi. Näistä asioista, joista lapsi nauttii tai jotka motivoivat häntä, tulee mahdollisia vahvistajia. Motivaatio on ratkaisevan tärkeä osa minkä tahansa taidon opettamista. 

Jos mikään ei motivoi lasta, meillä ei ole mitään, millä vahvistaa opetettavia taitoja. Jos emme vahvista toivottua käytöstä, emme opeta. Vahvistimina voivat toimia tarrat, pyyhekumit tai palkintolaatikosta valitseminen. Itse yritän välttää ruokaa palkkiona!

2. Tarjoa palkitseva puheen oppimisympäristö

Toinen asia, joka meidän on tehtävä lapsen yrittäessä paeta tai vältellä oppimistilanteita, on varmistaa, että opetamme häntä tavalla, jolla hän voi onnistua. 

Ihmisinä meillä on tapana nauttia asioista, joissa olemme hyviä, ja vältellä asioita, joissa emme ole. Kun lapsella on puheen apraksia, pyydämme häntä tekemään jotain sellaista, mikä on hänelle äärimmäisen vaikeaa. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän epäonnistumisen kokemuksia hänellä on puhumisyrityksistä. Siksi meidän on annettava malleja ja vihjeitä, joita hän kykenee onnistuneesti tavoittelemaan, sekä vahvistettava runsain mitoin jokaista yritystä tuottaa kohdeäänne tai -liike.

Meidän on katsottava myös vanhempia. Sinä olet lapsesi elämän tärkein ihminen. Meidän puheterapeuttien tehtävänä on opastaa ja neuvoa sinua siinä, miten voit parhaiten tukea lastasi kotiympäristössä.  Jokainen vuorovaikutustilanne on lapsellesi tilaisuus oppia, joten varmista, että kaikki lapsesi elämässä mukana olevat opettavat hänelle juuri niitä asioita, joita haluat hänen oppivan. 

Vaikka se on vaikeaa, kaikkien on oltava johdonmukaisia ja pysyttävä lujina. Jos puheterapeutti antaa positiivista vahvistusta ja pyrkii katkaisemaan kielteisen käytöksen, on tärkeää, että sama jatkuu kotona. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Jos esimerkiksi yrität kitkeä nukkumaanmenoa edeltäviä kiukkukohtauksia, koska lapsesi ei pysy sängyssään, mitä tahansa yhtenä iltana teetkin, pysy siinä johdonmukaisesti. Tämä pätee silloinkin, kun lapsi huutaa ja saa valtavan raivokohtauksen. 

Johdonmukaisuus on avainasemassa kaikenlaisessa terapiassa, ei vain puheterapiassa. Kysy puheterapeutiltasi ehdotuksia motivointikeinoista ja asioista, joita voit tehdä kotona lapsesi mielenkiinnon ylläpitämiseksi. 

Suoraan sanottuna, jos terapiassa ei tapahdu edistystä, suosittelen terapeutin vaihtamista. Joskus kemiat tietyn terapeutin kanssa eivät vain kohtaa, ja se on täysin OKEI! Terapeutti ei pahoita siitä mieltään, sellaista sattuu! On parempi huomata tämä varhain ja korjata tilanne kuin sinnitellä liian pitkään niin, ettei lapsesi kehity niin nopeasti kuin voisi!