Pitäisikö lapsia lahjoa?: Palkitsemisen perusteet

Tässä artikkelissa

• Kokeilu
• Palkitse lapsia asioista, joita he eivät luonnostaan halua tehdä
• Palkintojen tulisi perustua vaivannäköön, ei lopputulokseen
• Palkinnolla on väliä
• Lapsella täytyy olla valinnanvaraa

Koska pohdin tätä aihetta paljon, vanhemmat – erityisesti erityistarpeisten pienten lasten vanhemmat – kysyvät minulta usein: ”Pitäisikö vanhempien lahjoa lapsiaan?” Vastaus on, että joskus kyllä. Lasten palkitseminen on itse asiassa erittäin tärkeä työkalu uusien taitojen oppimisessa – kun sitä käytetään oikein. Ja lapset rakastavat palkintoja! Miten palkitseminen sitten sai niin huonon maineen?

”Äidillä on tärkeä puhelu tunnin ajan. Voit pelata iPadilla, jos pysyt huoneen ulkopuolella, sopiiko?”

Kokeilu

Kaikki alkoi vuonna 1917 Stanfordin yliopiston opiskelijoille tehdystä kokeesta, jonka toteutti professori Edward Deci. Hän pyysi 24 opiskelijaa ratkaisemaan pulmatehtävän 13 minuutissa.

Ensimmäisenä päivänä hän ratkaisi tehtävän heidän puolestaan, jos he eivät saaneet sitä valmiiksi – tämä loi sisäisen motivaation, sillä he eivät halunneet tehtävää ratkaistavan puolestaan. Toisena päivänä hän maksoi puolelle heistä yhden dollarin jokaisesta ratkaistusta pulmasta. Tämä päivä osoitti, että palkkaa saaneet opiskelijat näkivät enemmän vaivaa ja ratkaisivat enemmän pulmia. Kolmantena päivänä hän ei maksanut enää kenellekään. Tällä kertaa hän huomasi, että ne, joille maksettiin toisena päivänä, eivät enää nähneet yhtä paljon vaivaa kolmantena päivänä.

Hän päätteli siis, että ulkoinen motivaatio (raha) heikensi sisäistä motivaatiota.

Myöhemmin tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa vaivannäössä toisen ja kolmannen päivän välillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että opiskelijat pitivät pelin pelaamisesta jo valmiiksi – heillä oli siis jo sisäinen motivaatio – joten palkinnot olivat tarpeettomia. Miksi palkitsisit lapsia, jos he jo nauttivat tehtävän tekemisestä?

Palkitse lapsia asioista, joita he eivät luonnostaan halua tehdä

Tässä onkin oikeanlaisen palkitsemisen sääntö nro 1: palkitse lapsia asioista, joita he eivät luonnostaan halua tehdä – kuten huonojen tapojen katkaisemisesta tai uusien rakentamisesta.

Palkintojen tehokkuudesta huonojen tapojen kitkemisessä on tehty lukuisia tutkimuksia – aina raskaana olevien naisten tupakoinnin lopettamisesta uusien tapojen, kuten liikunnan, omaksumiseen. Kun lapsella ei vielä ole sisäistä motivaatiota johonkin toimintaan, palkinnot ovat tärkeitä.

Palkintojen tulisi perustua vaivannäköön, ei lopputulokseen

Sääntö nro 2 on, että palkintojen tulisi perustua nähtyyn vaivaan, ei lopputulokseen. Esimerkiksi oppilas, joka saa koulussa jatkuvasti heikkoja arvosanoja, ei todennäköisesti motivoituisi kympin saamisesta luvatusta palkinnosta – se ei välttämättä tunnu realistiselta. Mutta jos palkinto liittyy siihen, että hän tekee läksyjä 30 minuuttia pidempään, hän voi kehittää opiskelutaitojaan ja parantaa arvosanojaan. Kun lapsi oppii tämän taidon, palkitseminen kannattaa lopettaa ja siirtyä seuraavaan taitoon, joka kaipaa pientä lisätukea.

Palkinnolla on väliä

Sääntö nro 3 on, että itse palkinnolla on merkitystä. Kuvittele, että pomosi pyytäisi sinua tekemään tällä viikolla 30 ylityötuntia, mutta lupaisi kaikille perjantaina vain nimikoidun kuulakärkikynän. Palkinnolla täytyy olla arvoa, jotta se motivoi. Jos kyseessä on palkanlisä tai vastaava määrä vapaa-aikaa myöhemmin, se tuntuu hyödylliseltä palkinnolta – kynä tuskin motivoisi ketään.

Lapsella täytyy olla valinnanvaraa

Lopuksi sääntö nro 4 – ja luultavasti kaikkein tärkein. Itsemääräämisoikeuden on oltava osa prosessia. Lapsella täytyy olla valinnanvaraa. Hänen tulee saada valita, minkä asian eteen hän työskentelee ja miten, tai jopa oma palkintonsa.

Jos lapsesi siis saa heikkoja arvosanoja ja haluat motivoida häntä tekemään enemmän töitä koulussa, anna hänen päättää, kuinka kauan ja kuinka monena päivänä hän tekee ylimääräistä työtä ja mitä hän saa tavoitteet saavutettuaan. Ilman omaa valintaa teemme palkintoihin perustuvasta taitojen kehittämisestä puhtaasti vaihtokauppaa – enemmän lahjontaa muistuttavaa – eikä se todennäköisesti palvele lasta pitkällä aikavälillä.

Muista, että ideoita lasten palkitsemiseen löytyy kaikkialta. Ostammehan itsellemmekin lahjoja, hemmottelemme itseämme vapaa-illoilla tai muilla eduilla, kun olemme nähneet vaivaa asioiden eteen, joita emme muuten niin mielellämme tekisi. Käytämme ulkoista motivaatiota taidon kehittämiseen tai uuden tavan opetteluun – ja kun taitoa harjoitellaan, meihin syntyy sisäinen motivaatio tulla paremmaksi tai harjoitella ahkerammin ilman ulkoista palkintoa.

Joten perheet, ottakaa vain rohkeasti palkitsemisjärjestelmä käyttöön. Keskitytään vain hyvään käyttäytymiseen, taitojen vahvistamiseen lapsen omaa valintaa kunnioittaen ja siihen, miten kannustimet sanoitetaan.

”Seuraavan tunnin ajan, kun äiti on puhelussa, voit joko pelata matematiikkapeliä tai lukea kirjaa. Jos teet niin, saat valita, mitä teemme tänään päivälliseksi.”