Taaperon kiukkukohtaukset – puheterapeutin vinkit

Kiukkukohtauksia on monenlaisia: itkua, lattialle heittäytymistä, mököttämistä, huutamista ja jopa lyömistä tai puremista. Mutta miksi niitä tulee ja – mikä tärkeintä – miten vanhemmat voivat selvitä taaperon kiukkukohtauksista?

Veljeni oli kiukkukohtausten mestari. Eräällä kerralla hän ei päässyt ulos etuovesta, koska äitini oli lukinnut sen. Hän suuttui niin silmittömästi kuistille pääsyn estymisestä, että hän käveli lasikaappimme luo ja kirjaimellisesti iski päänsä sen läpi. Onneksi hän selvisi säikähdyksellä, eikä saanut naarmuakaan, haavaa tai mustelmaa.

Se ei ollut hänen ensimmäinen raivokohtauksensa – eikä suinkaan viimeinen!

Miksi taaperot saavat kiukkukohtauksia?

https://www.youtube.com/watch?v=XMw3Vv880b4

Lapset, ja aivan erityisesti taaperot, käyvät läpi valtavasti tunne-elämän ja kehon muutoksia. He eivät vielä osaa täysin ymmärtää tai kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan, mikä johtaa herkästi hermoromahduksiin. Aivan kuten aikuisillakin, väsyneenä tai nälkäisenä ongelmat vain kärjistyvät.

Laillistettu pari- ja perheterapeutti Merriam Saunders muistuttaa:

”On tärkeää muistaa, että taaperot eivät vielä osaa ilmaista toiveitaan, tarpeitaan ja tunteitaan toimivalla tavalla.

Usein kiukkukohtaus on yksinkertaisesti viesti täyttymättömästä tarpeesta. Vanhemman tehtävä on pukea salapoliisin hattu päähänsä ja selvittää, mikä kiukkukohtauksen taustalla oikein on. Onko lapsen kiukku fyysinen reaktio nälkään, väsymykseen vai ylistimulaatioon? Vai kumpuaako se turhautumisesta huomion saamiseksi, velvollisuuksien välttelystä tai siitä, että jokin mieluisa tavara vietiin pois?”

Jos lapsesi saa julkisen raivokohtauksen, muista tämä: hän ei yritä nolata sinua tahallaan. Hänellä ei vain yksinkertaisesti ole vielä riittävää tunteidensäätelykykyä hillitä purkaustaan. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena silloin, kun lapsi ei siihen pysty.

Erilaisia kiukkukohtauksia

Taaperon kiukkuun on monia syitä. Yleisimpiä ovat:

1. Viha
2. Turhautuminen
3. Väsymys
4. Ahdistus

Laillistettu kliininen terapeutti Christina Furnival kuvailee: ”Taaperoiden kiukkukohtausten kirjo on valtava. Yhden lapsen kiukku voi näyttää vain mököttämiseltä, kun taas toisen lapsen raivoaminen muistuttaa pakomatkaa luonnonkatastrofin keskeltä. Jokaisella lapsella on oma temperamenttinsa, ja sen mukaisesti omat tapansa kiukutella. Usein on erillinen kiukku sille, ettei saa tahtoaan läpi, toinen sille, että jokin lelu otetaan pois, kolmas sille, ettei haluta syödä tiettyä ruokaa, ja taas oma kiukkunsa nukkumaanmenolle.

On myös kiukkuja, joiden syystä vanhemmalla ei ole aavistustakaan. Ja sitten ovat ne ’auta minua auttamaan sinua’ -kiukut, joissa lapsi on niin syvällä omassa tunnemyrskyssään, ettei hän oikeastaan kykene kommunikoimaan mitään, samalla kun vanhempi yrittää kuumeisesti selvittää tilannetta ilman yhtäkään johtolankaa.”

Usein kiukun todellinen syy selviää vasta myrskyn laannuttua. Se voi olla turhauttavaa, mutta samalla se on arvokas oppimiskokemus.

Vinkkejä kiukkukohtausten hallintaan

Tärkeintä taaperon kiukkukohtauksen sattuessa on pysyä itse tyynenä ja varmistaa lapsen fyysinen turvallisuus. Kiukkukohtaukset kuuluvat täysin normaaliin kehitykseen. Varmista, ettei lapsen ympärillä ole mitään, mikä voisi satuttaa häntä. Tavoitteenasi on auttaa lastasi rauhoittumaan.

Osa vanhemmista kokee kiukkukohtausten huomiotta jättämisen toimivaksi, kun taas toiset pyrkivät auttamaan tai harhauttamaan lasta ehdottamalla esimerkiksi syvään hengittämistä kiukkukierteen katkaisemiseksi. Tärkeintä on välttää lapsen tunteiden mitätöimistä kiukun keskellä.

Kiukuttelua ei voi täysin estää, mutta ennustettavat rutiinit helpottavat arkea kummasti. Voit myös tarjota lapselle pieniä valintoja pitkin päivää, jotta hän kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Lisäksi kannattaa välttää yleisimpiä laukaisijoita, kuten väliin jääneitä päiväunia ja nälkää.