Uhmaikä – onko se todella niin kamalaa?

Yritin epätoivoisesti puhua hänelle. Näytin hänelle tavaroita, mutta hän vain työnsi kaiken pois. Kasvoni alkoivat punoittaa, kun yritin löytää vaateosaston läheltä tyhjää käytävää rauhoittaakseni hänet. Mutta pakotietä ei ollut, ja olin itsekin purskahtamassa itkuun. Miten saan 2-vuotiaani lopettamaan tämän raivokohtauksen keskellä kauppaa? Ideani olivat aivan lopussa.

Tässä artikkelissa

• Mitä kahden vuoden uhmaikä tarkoittaa? 
• Kuinka kauan uhmaikä kestää?
• Miten selvitä uhmaiästä
• Miten saan 2-vuotiaani raivokohtauksen loppumaan?
• Kiukuttelu vs. uhmakkuus ja huoli käyttäytymisestä

Mitä kahden vuoden uhmaikä tarkoittaa? 

Olin juuri siinä lapsuuden vaiheessa, jota kutsutaan klassiseksi kahden vuoden uhmaiäksi.

Se on vaihe, josta monet äidit puhuvat ja jolloin katsotaan toisiaan ajatellen: ”Muistan kyllä nuo ajat”.

Noin 2 vuoden iässä taapero alkaa kaivata enemmän itsenäisyyttä. Heille alkaa muodostua omia mielipiteitä ja asioita, joista he eivät pidä. He elävät valtavan kehitysharppauksen aikaa. Ja juuri tällöin he voivat turhautua, jos heidän toiveitaan tai tarpeitaan ei ymmärretä – puutteellisten kielellisten taitojen, hienomotoristen taitojen ja odottamiskyvyn vuoksi.

Tämä voi olla vanhemmille raskas vaihe, mutta lupaan, ettet ole yksin.

Saatat huomata esimerkiksi tyhjästä alkavaa itkua, vastaan hankaamista asioissa, joista ei aiemmin kiistelty, sekä halua tehdä asiat täysin omilla ehdoilla. Joskus se voi tarkoittaa myös sitä, että siirtymätilanteet kestävät pidempään – esimerkiksi silloin, kun leikkiaika tai jokin puuha päättyy.

Kuinka kauan uhmaikä kestää?

Uhmaiän alkamiselle ja päättymiselle ei ole mitään tarkkaa ajankohtaa. Se alkaa usein 2 vuoden iän kynnyksellä ja voi jatkua vielä reilusti 3-vuotiaanakin.

Oman kokemukseni mukaan jokainen lapseni on ollut erilainen. Poikani aloitti jo 2 vuoden iän alussa, kun taas tyttärilläni vaihe osui enemmän 2 ikävuoden loppupuolelle ja jatkui 3-vuotiaaksi. Ja tyttäreni uhmaikään kuului melkoista napakkaa asennetta.

Minulle tärkeämpi kysymys oli se, kuinka kauan nämä purkaukset oikein kestävät, miten niitä saisi harvennettua ja miten selviytyisin niistä.  

Miten selvitä uhmaiästä

Kun astut tähän uhmavaiheeseen, saatat alkaa huomata enemmän päiviä, jolloin lapsellasi on vahva oma tahto. Se voi liittyä vaatteisiin, ruokaan tai leluihin.

Ymmärrä ensinnäkin, että lapsesi uhmakkuus tulee lyhyinä pyrähdyksinä. Kiukkukohtaukset kestävät yleensä 5–20 minuuttia. Nämä purkaukset voivat sattua arjessa hyvinkin epäsopiviin hetkiin. Mutta tavallisilla kiukkukohtauksilla ja ylikuormituksesta johtuvilla raivokohtauksilla (meltdown) on eroa.

Kun tällainen hetki iskee, yritä parhaasi mukaan olla huutamatta lapsellesi tai rankaisematta häntä. Yritä ensin ymmärtää hänen turhautumistaan. Ja hengitä syvään. Toistan: hengitä syvään. Tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena.

Lapset ovat liian pieniä hallitsemaan tunteitaan ja turhautumistaan. Siksi meidän vanhempien on annettava heidän käsitellä tunteensa läpi.

Helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän kyllä, mitä ajattelet: ”Käsitellä tunteensa läpi?” Olinhan itsekin keskellä ruokakauppaa ostoksilla, kun poikani sai täydellisen hermoromahduksen.  

Mutta mieti tätä esimerkkiä: jopa meillä aikuisilla on hetkiä, jolloin yritämme löytää oikeita sanoja. Ja mekin turhaudumme, kun emme onnistu ilmaisemaan itseämme.  

Esitä lapsellesi kysymyksiä ja katso, rauhoittuuko hän siitä, että häntä yritetään ymmärtää.  

Tarjoa lohduttavia leluja tai asioita, joista hän voisi olla kiinnostunut. Mutta jos kiukuttelu liittyy vaikkapa karkkiin tai leluun, jota et halua antaa lapsellesi, pysy tiukkana.

Älä anna periksi ja anna tavaraa vain katumuksen vuoksi. Sääntösi on sääntösi. Jos annat periksi, saatat tulla vahvistaneeksi toimintamallia. Lapsi oppii: jos itken ja huudan, kun en saa mitä haluan, näin minun kannattaa toimia.

Jos olet julkisella paikalla, kuten minä olin, siirry nopeasti hieman syrjemmäksi, jotta voit tarjota lohtua ja estää omaa turhautumistasi kasvamasta. Oma turhautumisesi heittää vain bensaa liekkeihin – eikä se auta ketään.

Miten saan 2-vuotiaani raivokohtauksen loppumaan?

Tässä on muutamia keinoja, joita olen oppinut 19 äitiysvuoteni aikana.

Ensinnäkin, pidä kiinni rutiineista: Pienet lapset tarvitsevat erityisen paljon unta. Luo nukkumaanmenoajat ja pidä päiväuniajat samoina. On hyvin mahdollista, että kiukkukohtaus johtuu väsymyksestä tai nälästä. Lapset kukoistavat rutiineista, ja vanhempana hyödyt niistä vielä enemmän. Kun lapset tietävät, mitä odottaa, he tuntevat olonsa todennäköisemmin turvalliseksi. Rutiinit tarkoittavat myös sitä, että voit suunnitella etukäteen ja tehdä asioita lapsen nukkuessa.  

Älä koskaan lähde liikkeelle ilman välipalaa: Tämä on helppo kikka – lapset rakastavat välipaloja, ja ne voivat olla todellisia hengenpelastajia. Lapset ovat kuin pohjattomia kaivoja. Välipalat ovat loistava tapa viedä lapsen huomio muualle ostoksilla ja asioilla juostessa.

Hoida asiat aiemmin päivällä: Lapsilla on eniten virtaa aamuisin, ja he ovat aamulla yleensä parhaalla tuulella. Perheemme hammaslääkäri kertoi minulle kerran, että he varaavat tarkoituksella kaikki alle 5-vuotiaiden ajat ennen puoltapäivää. Hän sanoi, että lapset tekevät silloin parhaiten yhteistyötä ja samalla vältetään päiväunien väliin jäämisestä johtuva romahdus.

Ota mukaan leluja tai näpertelyesineitä, joihin lapsi voi keskittyä menon päällä. Se toimii erinomaisena harhautuksena, jos joudut odottamaan jotakin tavallista pidempään. Älä pelkää ottaa puhelinta tai tablettia esiin, jos tilanne sitä vaatii. Ole vain tarkkana ruudun käyttöajan ja sisällön suhteen.  

Itse käytän mielelläni oppimissovelluksia, kuten Speech Blubsia, sen sijaan että katsoisimme aina elokuvia tai ohjelmia.

Kiukuttelu vs. uhmakkuus ja huoli käyttäytymisestä

Esikoiseni pisti vastaan enemmän kuin kaksi nuorempaa tässä iässä, mutta selvä varoitusmerkki oli se, kun käytös muuttui jatkuvaksi ja toistui useita kertoja päivässä. Hän oli usein aidosti uhmakas pelkän tavanomaisen kiukuttelun sijaan.  

En osannut erottaa tätä, kun hän oli ainoa lapseni. Mutta sitten hänen opettajansa alkoivat kiinnittää huomiota käyttäytymisen haasteisiin, joista alkoi tulla huolenaihe koulussa. 

Myöhemmin kävi ilmi, että tyttärelläni oli ADD, uhmakkuushäiriö (ODD), ahdistuneisuutta ja masennusta.  

Jos sinulle herää huoli lapsestasi, hae rohkeasti apua ja keskustele asiasta lääkärin kanssa. 

Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

• Tavallista useammin toistuvat ja pitkäkestoiset raivokohtaukset
• Aggressiivinen käyttäytyminen 
• Vetäytyneisyys
• Itsensä vahingoittaminen
• Muiden pureminen ja lyöminen
• Vastaan huutaminen ja jatkuva vihaisuus

Käänny neuvolan tai lastenlääkärin puoleen, ja hakeudu tarvittaessa muiden ammattilaisten, kuten terapeuttien ja psykologien, vastaanotolle. Haasteisiin puuttuminen heti ne havaittuasi auttaa lasta eniten pitkällä aikavälillä.

Muista lopuksi antaa lapsellesi ja itsellesi aikaa käsitellä asioita. Kiukkukohtaukset voivat yllättää milloin vain. Auta lastasi luovimaan turhautumisensa läpi.  

Kaikki vanhemmat käyvät läpi tämän vaiheen. On tärkeää ymmärtää, ettei kyse ole huonosta vanhemmuudesta. Kiukkukohtaukset kuuluvat asiaan.