Lukeminen vs. aikuisen kanssa kommunikointi

Lukeminen kehittää puheen ja kielen lisäksi monia muitakin taitoja. Se harjoittaa tarkkaavaisuutta, ymmärtämistä, sanavarastoa, vuorottelua sekä hienomotorisia taitoja, kuten osoittamista. 

Omat lapseni

Vanhemman näkökulmasta omat lapseni eivät voisi olla erilaisempia kirjojen suhteen. Tyttäreni RAKASTI kainalossa olemista ennen nukkumaanmenoa ja useiden kirjojen lukemista osana iltarutiiniaan. Hänen illan kohokohtansa oli se, kun hän oli tarpeeksi vanha valitsemaan kirjat itse. Itse asiassa hän pyytää vielä kolmevuotiaanakin, että luemme hänelle joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Poikani taas... voi pojat, poikani ei todellakaan välitä lukemisesta. Johtuukohan se siitä, että hän on poika? En tiedä. Pitääköhän hän minua tylsänä? Luultavasti. 10 kuukauden iässä hän vain työntää kirjan pois tai yrittää syödä sen kulmia. Sanokaa, etten ole ainoa!

Aluksi stressasin siitä, ettei hän halunnut istua kanssamme lukemassa. Sitten mietin asiaa tarkemmin: korvaan lukemattoman ajan leikkimällä hänen kanssaan ja kommunikoimalla enemmän päivän mittaan!

Olen luultavasti vähän hupsu siinä, miten nimeän ja kerron hänelle aivan kaikesta ympärillämme, MUTTA haluan varmistaa, että hän saa kaikki sanat ja kuvaukset, joita hän tarvitsee alkaakseen muodostaa sanoja muutaman kuukauden kuluttua!

Lapseni vihaa kirjoja. Mitä nyt?

Mitä siis tapahtuu, jos vauvasi ei ole kirjojen ystävä? Eräässä tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin lukemisen ja tavallisen lapsen kanssa keskustelun eroja. Onko niillä merkitystä? Onko toinen tärkeämpää kuin toinen? 

Tutkimuksessa, johon osallistui 275 perhettä 0–4-vuotiaiden lasten kanssa, selvitettiin vauvojen ja taaperoiden kielenkehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Osallistujien altistumista aikuisen puheelle, lapsen puheelle ja televisiolle mitattiin pienellä digitaalisella äänentallentimella eli LENA-järjestelmällä (LENA System). 

Tämä innovatiivinen teknologia antoi tutkijoille mahdollisuuden kuulla, mitä lapsen kieliympäristössä todella tapahtuu, ja tarjosi arvokasta uutta tietoa.

Tutkimuksessa havaittiin, että vuorovaikutteinen keskustelu oli vahvasti yhteydessä lapsen parempiin kielellisiin taitoihin tulevaisuudessa. Joten jee!

Jos vain puhumme lapsillemme, rakennamme ja muovaamme heidän tulevaa kielenkäyttöään!

Kaikki sanat käyttöön!

Lapset kuulevat päivittäin keskimäärin noin ”13 000 aikuisten heille puhumaa sanaa ja osallistuvat noin 400 keskusteluvuoroon aikuisten kanssa” (ScienceDaily). 

Enemmän keskusteluja tarkoittaa enemmän tilaisuuksia virheille ja siten enemmän tilaisuuksia arvokkaille korjauksille. Lisäksi ne tarjoavat lapsille mahdollisuuden harjoitella uutta sanavarastoa.

Mitä vanhempien tulisi tehdä?

Tutkimus toteaa, että vanhempia tulisi kannustaa paitsi tarjoamaan kielellisiä virikkeitä lukemisen tai tarinankerronnan kautta, myös ottamaan lapsensa mukaan molemminpuolisiin keskusteluihin. 

Ei haittaa, jos lapsesi ei osaa vielä täysin vastata tai osallistua; pääasia on, että annat hänelle siihen mahdollisuuden. 

Tuo keskustelun vuorottelu opettaa heille, että odotat jonkinlaista vastausta – joko elein tai sanallisesti. 

”Puhuminen on vaikuttavaa, mutta vielä vaikuttavampaa on lapsen saaminen mukaan merkitykselliseen vuorovaikutukseen – siihen vuoropuheluun, joka on niin tärkeää vauvojen ja taaperoiden sosiaaliselle, emotionaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle”, sanoo tohtori Jill Gilkerson, LENA Foundationin kielitutkimusjohtaja ja tutkimuksen toinen kirjoittaja.

Lopputulos – sekä lukeminen että keskustelu ovat tärkeitä! Kumpaakaan ei tulisi jättää pois. Jos lapsesi ei innostu lukemisesta, se on ihan okei! Hän saattaa vain tarvita hieman aikaa lämmetäkseen sille. Yritä sinnikkäästi joka päivä ja jatka noita mahtavia keskusteluja!