Miten voimme parantaa vuorovaikutusta lastemme kanssa?

Jos olet yhtään kuin minä, kommunikointi lasten kanssa voi toisinaan turhauttaa valtavasti. Loputtomat kysymykset, noudattamatta jääneet ohjeet, tyhjä katse kasvoilla muistutettaessa aiemmin sanotusta, kyky muistaa luvattu keksi mutta samalla unohtaa pyyntö tuoda jokin tavara. Heidän varhaisina vuosinaan toivomme heidän puhuvan enemmän, ja myöhempinä vuosina toivomme heidän vain olevan hetken hiljaa. 

Totuus on, etteivät lapsemme ole millään muotoa täydellisiä keskustelukumppaneita – mutta toisaalta, enpä ole minäkään. Listaan alle muutamia asioita, jotka pätevät minuun ja varmasti moneen muuhunkin aikuiseen. Ne voivat tuoda hieman oivallusta, rakentaa hieman ymmärrystä ja herättää hieman empatiaa elämämme pieniä ihmisiä kohtaan.

4 faktaa siitä, miten kommunikoimme – ja mitä ne opettavat lapsille 

1. Jos en kirjoita sitä ylös, unohdan sen aivan varmasti.

Minulla on surkea muisti, ja siksi koko elämäni pyörii to do -listojen, kalenterien ja muistilappujen varassa. Se johtuu siitä, että olen liian kiireinen tai hajamielinen kuunnellakseni kunnolla, kuuntelen ja unohdan heti tai kuuntelen, mutta unohdan asian myöhemmin. Juuri nyt tiedän muistilistallani olevan noin 26 asiaa, mutta en osaisi nimetä niistä yhtäkään katsomatta listaa. Kuulostaako mikään tästä tutulta? 

Aikuisina olemme toivottavasti kehittäneet strategioita, jotka auttavat meitä kuuntelemaan, muistamaan ja palauttamaan asioita mieleen. Jotkut yrittävät painaa uuden ihmisen nimen mieleen yhdistämällä sen johonkuhun toiseen tuntemaansa henkilöön, toiset toistavat osoitetta mielessään muutaman kerran ja jotkut laskevat asioita sormillaan tai hyödyntävät teknologiaa ja muistiinpanoja. 

Lapsillamme ei kuitenkaan usein vielä ole näitä strategioita käytössään. He eivät ole joko oppineet niitä tai heidän kehityksensä ei vielä riitä niiden käyttöön. Kun siis pyydämme heitä hakemaan keittiöstä kolme asiaa, kysymme mitä he tekivät koulussa, mitä he tarvitsevat luokkaretkelle tai mikä uuden kouluavustajan nimi on, ei ole mikään ihme, että heidän on vaikea vastata. He opettelevat yhä suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan, sulkemaan häiriötekijöitä pois, hahmottamaan pidempiä lauseita ja palauttamaan tietoa mieleensä. 

Voimme parantaa vuorovaikutusta lastemme kanssa pohtimalla näitä faktoja. Voimme auttaa heitä opettamalla yksinkertaisia keinoja, kuten sormilla laskemista, ohjeiden toistamista ääneen muistin tueksi, kuvallisen tehtävälistan piirtämistä sekä hassuja loruja ja lauluja uuden tiedon painamiseksi mieleen. 

2. Oletan, että ihmiset osaavat lukea ajatuksiani.

Mieheni joutuu jatkuvasti muistuttamaan minua siitä, ettei hän osaa lukea ajatuksiani. Oletan usein hänen tietävän, millainen päiväni on ollut, tietävän siitä kamalasta sähköpostista jonka sain, osaavan arvata mitä haluan päivälliseksi tai ”tietävän mitä tarkoitan” keskustelussa. Me kaikki lankeamme tähän ansaan hyvin tuntemiemme ihmisten kanssa: oletamme heidän tuntevan meidät niin hyvin, että he osaavat lukea rivien välistä, ymmärtää vihjeet ja tajuta pointin. No, lapsemme tekevät aivan samoin. 

Pienten lasten aivot itse asiassa toimivat juuri näin. Tätä kutsutaan mielen teoriaksi. Aluksi lasten on vaikea ymmärtää, ettemme kaikki ajattele ja tunne samoja asioita samaan aikaan. Ajan myötä he oppivat, että äiti voi olla iloinen, vaikka heitä itseään kyllästyttää, tai että isä voi olla innoissaan, vaikka heitä pelottaa. Kasvaessa asiat muuttuvat vielä mutkikkaammiksi, sillä ihmiset saattavat sanoa ja tehdä yhtä mutta tuntea toista – esimerkiksi sisareni saattaa sanoa, että kaikki on ”hyvin”, vaikka hän on oikeasti surullinen, tai ystävä voi itkeä onnesta yhtenä päivänä ja surusta toisena. 

Lapsemme opettelevat jatkuvasti tunnistamaan paitsi omia tunteitaan ja ajatuksiaan, myös muiden tunteita. Heille voi olla vaikea pala ymmärtää, miksei äiti automaattisesti tiennyt heidän haluavan päivälliseksi perunamuusia, miksi he halusivat punaisen mukin sinisen sijaan tai miksei isä heti arvaa heidän olevan huolissaan jostain koulujutusta. Meidän täytyy auttaa heitä oppimaan, ymmärtämään ja ilmaisemaan itseään. 

On olemassa keinoja, joilla voit parantaa vuorovaikutusta lapsesi kanssa! Kokeile puhua tunteista yhteisen perheajan aikana, jotta lapsesi oppii ihmisillä olevan erilaisia tunteita. Kyselkää ja kertokaa toisillenne päivän kuulumisista, ja hankalissa tilanteissa sanoita lapsellesi ääneen, ettet tiedä mitä hänen mielessään liikkuu. Kerro, että hän voi auttaa sinua auttamaan häntä puhumalla, näyttämällä ja selittämällä. Voit käyttää apuna myös Speech Blubs -puheoppimissovellusta, jossa on mahtavia tunteisiin liittyviä osioita auttamaan lastasi ilmaisemaan toiveitaan ja ajatuksiaan.

3. Voisin puhua vaikka kuinka paljon.

Useimmat meistä rakastavat puhumista. Vaikka emme välittäisi astua suuren yleisön eteen puhumaan, useimmat meistä nauttivat jutustelusta ystävien ja perheen kanssa jakaen ajatuksia, ideoita, tunteita ja kokemuksia. Kun minulta kysytään, miksi opiskelin puheterapeutiksi, vastaan usein (pilke silmäkulmassa), että se on tavallaan tutkinto puhumisessa, joten ajattelin olevani siinä aika hyvä.

Lapsillemme puhuminen, kieli ja keskustelu ovat vielä todella uutta ja valtavan jännittävää! He ovat viettäneet elämänsä ensimmäiset vuodet katsellen muiden puhuvan pystymättä siihen itse, ja heillä on ollut tunteita, tarpeita ja ideoita, joille heillä ei ole ollut sanoja. Lopulta he saavat kyvyn puhua ja osallistua, naurattaa muita, jakaa hassuimpia ideoitaan ja näyttää olevansa fiksuja, hauskoja ja omia mielipiteitä omaavia tyyppejä. He voivat vihdoin kysyä sen mieltä polttaneen kysymyksen ja tehdä valintoja, joita muut ymmärtävät. Ei siis ihme, että kun he kerran pääsevät vauhtiin, he eivät malta lopettaa!

Loputtomaan puheensorinaan voi olla hyvin helppo turhautua, mutta aina kun voit, ota askel taaksepäin ja nauti siitä. Kieli on avain pienen ihmisesi maailmaan, ja hän ottaa siitä kaiken ilon irti. Arvosta tätä vuorovaikutusta lapsesi kanssa! Voit opettaa heille sosiaalisia sääntöjä sopivista puhehetkistä näyttämällä mallia sekä puhumalla vuorottelusta ja odottamisesta. Muista kuitenkin pysähtyä kuuntelemaan, sillä näin he oppivat, että heidän äänensä tulee kuulluksi, heillä on sanottavaa ja heidän sanomansa on tärkeää. 

4. Googlaan asioita koko ajan!

Tilastot osoittavat, että keskivertoihminen googlaa asioita noin 1 200 kertaa kuukaudessa – ja jos olet yhtään kuin minä, tuo luku on varmasti vieläkin suurempi! Pelkästään tänään googlasin reitin ystäväni luo, kuinka monta grammaa on unssissa, radiossa soineen kappaleen nimen, lähikaupan aukioloajat ja missä iässä vauvalle tulisi alkaa laittaa aurinkovoidetta. Kysyn miljoonia kysymyksiä päivässä... ja niin tekevät myös lapsemme.

Mihin aikaan tahansa, missä tahansa maan marketissa, viereisellä hyllyvälillä on aina lapsi kysymässä vanhemmiltaan: ”Saanko tämän? Miksi? Mikä tuo on? Kuka tuo oli, äiti? Mitä tuo täti tekee? Saanko keksin?” Olemme kaikki kuulleet niitä; ne ovat erottamaton osa vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta. Lapsellesi sinä olet Google! Olet heille kaiken tiedon ehtymätön lähde. Kaikki mitä he eivät tiedä (eli melkein kaikki) ja kaikki mitä he haluavat tietää, kysytään todennäköisesti sinulta. Olet portinvartija heidän oppimisen ja kielen maailmaansa. Se voi toisinaan olla uskomattoman uuvuttavaa! 

Hengähdä siis syvään ja kuuntele. Kuuntele, mitä he haluavat tietää. He yrittävät ymmärtää maailmaa, johon he ovat tupsahtaneet. Niin moni asia, jonka he päivän aikana näkevät ja kokevat, tuntuu heistä aivan uudelta. He ovat kuin pesusieniä janoten uutta tietoa. He haluavat ymmärtää ja pohjimmiltaan olla enemmän sinun kaltaisiasi, joten he haluavat tietää aivan kaiken, mitä sinä tiedät. Ja ainoa tapa saada se selville... on kysyä!

Joten tällä viikolla kiireisen ja kysymyksiä täynnä olevan päivän keskellä – kun he eivät tunnu kuuntelevan, pyytävät sitä keksiä jonka lupasit heille 12 tuntia sitten ja kertovat samaa tarinaa miljoonatta kertaa... pysähdy, kuuntele ja vastaa. Nyt on oikea hetki parantaa vuorovaikutusta lastesi kanssa! Jos sinä teet niin, hekin oppivat tekemään niin. Tämä on ainutlaatuista oppimisen ja kasvamisen aikaa, jolloin olet heidän koko maailmansa napa. Ota siitä kaikki irti. Se ei kestä ikuisesti.