Ruutuaika: Kaiken kattava opas

Tervetuloa lukemaan kaiken kattavaa opassarjaamme, joka tuo yhteen blogikirjoittajamme tärkeän, blogissamme perusteellisesti käsitellyn aiheen äärelle. Tässä oppaassa pohdimme, onko ruutuajasta hyötyä taaperoille.

Tässä artikkelissa

• Ruutuajan eri tyypit
• • 1. American Academy of Pediatrics (AAP)
  • • Aseta selkeät rajat
  • 2. American Speech-Language-Hearing Association (ASHA)
  • 3. Maailman terveysjärjestö (WHO)
  • Media ja lapset
  • Pienet lapset ja ruudut COVID-19-aikana – virtuaalinen työpaja
  • • Kuinka paljon lapset oppivat ruuduilta?

Speech Blubs saa viikoittain kysymyksiä vanhemmilta ja puheterapeuteilta, joita mietityttää, pitäisikö lasten käyttää ruutuja ”opetustarkoituksiin”. Muita usein esitettyjä ruutuaikaan liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa: minkä ikäisenä lapset voivat alkaa käyttää ruutuja, kuinka paljon on liikaa ruutuaikaa, millainen sisältö sopii lapselleni parhaiten ja viivästyttääkö television katselu lapseni puheen kehitystä? Kysymykset ovat visaisia ja liittyvät perimään, ikäkausiin, sosioekonomisiin tekijöihin ja jopa siihen, mitä ”opettavainen” todella tarkoittaa. Kaiken lisäksi kaikki eivät ole samaa mieltä: näkemykset vaihtelevat eri kulttuureissa, heijastelevat erilaisia arvoja ja muuttuvat sitä mukaa, kun käsityksemme terveellisistä tavoista kehittyvät.

Tämä blogikirjoitus on osa jatkuvaa keskustelua lasten ruutuajasta. Se liittyy verkkosivustomme aiempiin artikkeleihin sekä viimeaikaisiin webinaareihin, kuten TEDx-tapahtumaan Media ja lapset sekä virtuaalityöpajaan Pienet lapset ja ruudut COVID-19-aikana, jossa oli mukana neljä Yhdysvaltojen johtavaa asiantuntijaa aiheesta.

Nämä webinaarit ja asiantuntijat ovat mukana tässä kirjoituksessa siksi, että ne muodostavat osan alan kolmen arvostetuimman järjestön suositusten ja näkemysten perustasta: American Academy of Pediatrics (AAP), American Speech-Language-Hearing Association (ASHA) ja Maailman terveysjärjestö (WHO).

Neljäs järjestö, CPLOL, on Euroopan unionin puheterapeuttien pysyvä yhteistyökomitea (Standing Liaison Committee of Speech and Language Therapists/Logopedists in the European Union). Lyhenne ”CPLOL” tulee sen ranskankielisestä nimestä: Comité Permanent de Liaison des Orthophonistes/Logopèdes de l'Union Européenne. Keräämme parhaillaan tietoa heidän suosituksistaan sekä muiden kansainvälisten järjestöjen linjauksista.

Digitaalisen median väärinymmärrykset

Vaikka tämä blogikirjoitus pyrkii selkiyttämään keskustelua ja tarjoamaan huoltajille kaiken uusimman tiedon omien päätösten tueksi, useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että ruudut eivät itsessään ole pahasta – tapa, jolla niitä käytämme, kaipaa parantamista.

Ruutuajan eri tyypit

Tutkimusmatkamme aluksi katsotaan, miten ruutuaika yleensä jaotellaan:

Jaottelu sisällön tyypin mukaan

1. Viihde – tämä on suosituin muoto ja kattaa television katselun ja videopelien pelaamisen

2. Opetuksellinen:

• Etäopetus – voi sisältää videopuheluita ja verkkokursseja
• Opetussovellukset – kaikki sovellukset, jotka väittävät opettavansa tietyn taidon tai tehtävän
• Luomiseen kannustavat sovellukset – esimerkiksi tee se itse -videot, ohjevideot, rakentelusovellukset sekä taidetta ja musiikkia opettavat sovellukset.

3. Videopuhelut – esimerkiksi WhatsApp, Skype, Zoom, Webex ja Viber

4. Sosiaalinen media – esimerkiksi FB, Instagram, Snapchat, Tinder, Bumble, TikTok ja Twitter

Jaottelu sisällön käyttötavan mukaan

1. Passiivinen – pelkkää television tai musiikkivideoiden katselua

2. Aktiivinen – voi sisältää pelaamista, netissä surffailua, joogatuntien seuraamista jne.

• Keskittyy aktiiviseen vuorovaikutukseen (sovelluksen ja käyttäjän välinen vuoropuhelu)
• Yhdessä käytettävä (verkossa ystävien ja/tai perheen kanssa)

3. Luova – voi olla yhteistyössä tai yksin tehtyä, mutta siinä kehitetään taitoja ja luodaan jotakin, jonka voi jakaa tai esittää. Sisällön ydin on tärkeää, samoin kuin ohjelmiston laatu ja taitojen oppiminen.

4. Kommunikatiivinen – verkko-oppiminen, WhatsApp, Instagram, FB jne.

**Huomaathan, että tämäkin jaottelu on yhdistelmä erilaisista luokituksista, jotka poikkeavat toisistaan. Tärkeintä on ymmärtää mahdollisuudet ja keskustelun laajuus.

Speech Blubs: Opetuksellinen ja aktiivinen sovellus sinulle ja pienokaisellesi

ERITTÄIN TÄRKEÄÄ: JOKAINEN asiantuntija on samaa mieltä siitä, että ruutujen käyttö yhdessä aktiivisesti osallistuvan vanhemman kanssa on lapselle paras tapa käyttää ruutuja.

No niin, nyt kun se on sanottu, katsotaanpa mitä asiantuntijajärjestöillä on sanottavaa ruutuajasta.

”Kolmen suuren” ruutuaikasuositukset!

Tässä ovat keskeiset kysymykset ja suositukset lasten ruutuaikaa koskevien päätösten tueksi. ”Kolme suurta” ovat AAP, ASHA ja WHO.

1. American Academy of Pediatrics (AAP)

Uusimmat suositukset kehottavat vanhempia asettamaan rajat sille, milloin, missä ja kuinka kauan lapset saavat käyttää laitteita, mutta myöntävät samalla, että sähköisellä medialla on sekä hyötynsä että riskinsä.

Akatemia piti kiinni suosituksestaan, jonka mukaan alle 18–24 kuukauden ikäisille lapsille ei suositella lainkaan ruutuaikaa, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: videopuhelut. Kaukana asuvien perheenjäsenten kanssa juttelu Skypen tai FaceTimen välityksellä voi auttaa ihmissuhteiden rakentamisessa, lääkärit toteavat. He korostavat edelleen, että on vain vähän näyttöä siitä, että vauvat ymmärtäisivät tai hyötyisivät television katselusta, sovellusten käytöstä tai muusta verkkotoiminnasta. Itse asiassa tohtorit Dimitri Christakis ja John Hutton (lisää heistä myöhemmin) kertovat tutkimustensa osoittavan, että fysiologista näyttöä hyödyistä on tuskin lainkaan.

Jos vanhemmat haluavat tutustuttaa 18–24 kuukauden ikäisiä lapsia ohjelmiin ja sovelluksiin, on tärkeää, että vanhemmat leikkivät ja ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Puhelimet, iPadit tai muut laitteet eivät missään tapauksessa saa korvata vanhempien läsnäoloa eivätkä toimia ”ilmaisena” lapsenvahtina. 2–5-vuotiaille Akatemia suosittelee enintään yhtä tuntia päivässä ja kehottaa vanhempia osallistumaan katseluun sekä valitsemaan vain laadukasta ohjelmistoa, kuten PBS Kidsin ja Sesame Workshopin tuotantoa.

Aseta selkeät rajat

Suosituksissa kehotetaan vanhempien lasten perheitä asettamaan selkeät mediarajat päivään, johon tulisi sisältyä vähintään tunti fyysistä aktiivisuutta, riittävästi unta (8–12 tuntia iästä riippuen) sekä laadukasta perheaikaa. Tällaiset rajat vähentävät lihavuutta, univelkaa ja heikentynyttä koulumenestystä, mutta mahdollistavat silti lasten yhteydenpidon ystäviin ja perheeseen verkossa sekä laajemman maailman oppimisen.

Akatemia suosittelee vanhemmille myös seuraavaa:

• Kielletään laitteet ja televisio tuntia ennen nukkumaanmenoa ja makuuhuoneissa öisin. Valo ja ääni voivat häiritä unta.
• Vältetään viihdemedian käyttöä läksyjen teon aikana. Tällaisen moniajon on osoitettu häiritsevän oppimista.
• Määritellään laitteettomia paikkoja ja aikoja (kuten ruokailuhetket) kaikille perheenjäsenille, myös aikuisille.
• Seurataan edelleen, mitä lapset katsovat, ja keskustellaan heidän kanssaan nettikiusaamisesta, sekstauksesta ja muista vaaroista.

2. American Speech-Language-Hearing Association (ASHA)

ASHA raportoi, että ”vanhemmat kamppailevat edelleen sopivien rajojen asettamisessa lapsilleen, eikä asia ole välttämättä niin yksinkertainen kuin enintään 30 minuuttia päivässä.”

”Kokeile jakaa nämä teknologialupaukset perheiden kanssa auttaaksesi heitä löytämään tasapainoisen ruutuajan uuden kouluvuoden alkaessa:

1. Tee suunnitelma – ja pidä siitä kiinni. Jos et ole vielä laatinut perheen teknologiasuunnitelmaa, koulujen alku on erinomainen hetki siihen. Useat luotettavat tahot, kuten American Academy of Pediatrics ja Common Sense Media, tarjoavat pohjia, joiden avulla suunnitelman tekeminen on helppoa. Vaikka teillä olisi jo suunnitelma käytössä, varaa aikaa sen tarkistamiseen ja pohdi – yhdessä lastesi kanssa – kaipaavatko säännöt päivitystä. Mikä toimii ja mikä ei? Ovatko lapset riittävän vanhoja saamaan uusia tai erilaisia vapauksia? Ruutuaikasuunnitelmien on muututtava pysyäkseen toimivina.
2. Keskity laatuun. Vaikka määrä – kuten päivittäiset tai viikoittaiset aikarajat – toimii yhä monissa perheissä, kaikki ruutuaika ei ole samanarvoista. Kuten useimmat asiantuntijat nykyään korostavat, 30 minuuttia jonkin luomiseen – taiteeseen, tarinoihin, koodaamiseen – ei ole sama asia kuin 30 minuuttia passiivista YouTube-videoiden katselua. Painota edellistä – ja harkitse joustamista aikarajoissa, jos aika käytetään hyödyllisesti.
3. Tee ruoka-ajasta pyhä. Vanha mutta toimiva ohje: ruoka-ajan tulisi olla laitteetonta aikaa. Anna keskustelun olla ruokapöydän kuningas. Säännölliset perhepäivälliset kehittävät lasten kommunikaatiota – puhetta, kieltä ja sosiaalisia taitoja – sekä tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden perheen yhteyden vahvistamiseen, minkä lisäksi niillä on runsaasti muita hyötyjä. Teknologia vie huomion lähes poikkeuksetta – ei siis tekstiviesteihin tai sähköposteihin vastaamista eikä asioiden googlaamista. Kaikki voivat odottaa nuo 30 minuuttia.
4. Pidä nukkumaanmenoaika rauhoitettuna laitteilta. Toinen klassinen, mutta usein sivuutettu suositus. Common Sense Median tuore tutkimus osoitti, että 68 % teineistä – ja 74 % vanhemmista – vie nykyään mobiililaitteensa mukanaan sänkyyn. Tämä ei ainoastaan syö aikaa hyödyllisiltä iltarutiineilta, kuten päivittäiseltä lukemiselta, vaan voi myös häiritä riittävää unta – joka on välttämätöntä niin fyysiselle ja henkiselle terveydelle kuin koulumenestyksellekin.
5. Rajoita läksyjen aikana. Tämä muuttuu epäilemättä vaikeammaksi lasten kasvaessa ja koulutehtävien vaatiessa tiedonhakua verkosta. Minimoi siksi teknologian käyttö mahdollisimman pitkälle – ja salli se vain läksyjen avuksi. Kannusta välttämään moniajoa sosiaalisen median tai viestittelyn parissa läksyjä tehdessä.
6. Osallistu. Tee laitteiden käytöstä yhteistä tekemistä. Katso, kun lapsesi pelaavat Fortnitea tai katsele heidän suosikkitubettajiensa videoita yhdessä heidän kanssaan. Esitä kysymyksiä. Osoita – tai vielä parempaa, tunne – aitoa kiinnostusta. Tämä paitsi pitää keskusteluyhteyden auki ja tarjoaa tilaisuuden jutella ja luoda läheisyyttä, se voi myös lieventää vanhempien huolta lapsen ruutuajasta – toisin sanoen se ei ehkä olekaan niin paha asia kuin luulit. Toisaalta se voi toimia varhaisena hälytysmerkkinä haitallisesta sisällöstä.
7. Vie keskustelu syvemmälle tasolle. Ajattele rajojen, sääntöjen ja rajoitusten tuolle puolen. Niilläkin on toki paikkansa, mutta kannusta lapsia ajattelemaan kriittisesti ja itsenäisesti teknologian käyttöään (riskejä ja hyötyjä). Auta heitä arvostamaan ruudutonta aikaa – niin tekemistä kuin ihmissuhteitakin – ja asettamaan ihmiset laitteiden edelle.

Vanhemmat eivät voi valvoa kaikkea, varsinkin kun lapset kasvavat. Keskustele odotuksistasi hyvänä digikansalaisena toimimisesta ja perheesi arvoista, jotta he kantavat ne mukanaan ollessaan kavereilla, koulubussissa ja muualla maailmalla. Anna heille työkalut hyvien päätösten tekemiseen.”

3. Maailman terveysjärjestö (WHO)

WHO:n uusien suositusten mukaan – he ovat erittäin kiinnostuneita lasten ruutuajan rajoittamisesta – 2–5-vuotiaiden lasten ruutuaika tulisi rajoittaa enintään 60 minuuttiin päivässä (ja mitä vähemmän, sen parempi). Alle 2-vuotiaiden ei tulisi viettää lainkaan aikaa ruutujen ääressä. Ihannetapauksessa kaikki ruutuaika vietetään yhdessä läsnä olevan aikuisen kanssa ("rinnakkaiskatselu"). Tämä suositus liittyy suoraan WHO:n havaintoihin lasten yleistyneestä lihavuudesta ja yleisestä liikkumattomuudesta lasten päivittäisissä aikatauluissa.

Yksi mielenkiintoinen seikka on, että nämä suositukset ovat muuttuneet toistuvasti viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä osoittaa, että aiheesta saatavilla olevan tutkimustiedon määrä kasvaa jatkuvasti. Tulokset heijastavat ennen kaikkea kahta näkemystä: ruudut ovat tulleet jäädäkseen ja ovat osa pienten lasten elämää, ja sisältötyypit kehittyvät sekä muuttuvat yhä enemmän huomionarvoisiksi. Myös näiden kolmen suuren järjestön näkemykset ovat jonkin verran muuttuneet, ja päivitämme heidän suosituksiaan jatkossakin.

Tarkastellaanpa nyt kahta tapahtumaa, joita veti sama asiantuntija.

KAKSI mielenkiintoista webinaaria ruutuajasta

Tohtori Dimitri A. Christakis on Center for Child Health, Behavior and Development -keskuksen johtaja Seattle Children's Research Institutessa, tutkimusartikkeleiden ja kirjojen kirjoittaja sekä vakiokasvo asiantuntijana medioissa kuten CNN, NPR, Today, CBS News, ABC News ja NBC News. Hiljattain hänet nähtiin myös TEDx-puhujana.

Media ja lapset

https://www.youtube.com/watch?time_continue=421&v=BoT7qH_uVNo&feature=emb_logo

Tämän webinaarin viisi tärkeintä oivallusta keskittyvät pääasiassa passiiviseen ruudun käyttöön ja toteavat seuraavaa:

1. Lapsen aivot kolminkertaistuvat kooltaan kahden ensimmäisen vuoden aikana!
2. Pitkäaikainen altistuminen nopeasti vaihtuville kuville aivojen kehityksen kriittisenä aikana totuttaa mielen odottamaan korkeatasoista stimulaatiota, mikä johtaa tarkkaavaisuusongelmiin myöhemmässä iässä.
3. Jokainen ennen kolmen vuoden ikää katsottu televisiotunti lisää tarkkaavaisuusongelmien todennäköisyyttä noin 10 %. Lapsella, joka katsoo televisiota kaksi tuntia päivässä, on siis 20 % suurempi todennäköisyys kokea tarkkaavaisuusongelmia kuin lapsella, joka ei katso televisiota.
4. Kognitiivinen stimulointi (vanhempi lukee tai laulaa lapselle) itse asiassa vähentää tarkkaavaisuusongelmien mahdollisuutta myöhemmin elämässä.
5. Opetussisällöt eivät aiheuta riskiä tarkkaavaisuusongelmille, kun taas viihde aiheuttaa 60 %:n ja väkivaltainen sisältö 110 %:n riskin tarkkaavaisuusongelmille.

Pienet lapset ja ruudut COVID-19-aikana – virtuaalinen työpaja

Pandemian aikana tohtori Christakis veti myös tämän tuoreemman webinaarin nimeltä ”Young Children and Screens during COVID-19 - Virtual Workshop”. Siinä oli mukana kolme muuta lasten ja kehityksen asiantuntijaa: John S. Hutton, Brandon T. McDaniel ja Ellen Wartella.

https://www.youtube.com/watch?v=t4ib95CxzD8

• Dimitri A. Christakis
• John S. Hutton
• Brandon T. McDaniel
• Ellen Wartella

Tässä on joitakin tärkeitä lainauksia näiltä neljältä asiantuntijalta. Kiinnitä huomiota heidän valmiuteensa arvioida ruudun käytön tehokkuutta. Se vaihtelee heidänkin välillään.

Tohtori Christakis ruutuajasta:

Kuinka paljon (viihde)ruutuaikaa meidän tulisi sallia, ja pitäisikö tänä aikana tehdä poikkeuksia?

”American Academy of Pediatrics -järjestön suositus 18 kuukauden – 5 vuoden ikäisille on 1–2 tuntia (Huomaa, että hän on yksi henkilöistä, jotka olivat mukana kirjoittamassa näitä AAP:n suosituksia).”

Tohtori Hutton ruutuajasta:

1. Missä ruutu on (jota kutsutaan saatavuudeksi)?
2. Kuinka paljon ruutua käytetään (eli minuutit päivässä ja minkä ikäisenä)?
3. Minkälaista sisältöä he katsovat?
4. Onko kyseessä rinnakkaiskatselu (vanhemmat ja lapsi käyttävät ruutua yhdessä)?

”On paljon näyttöä siitä, että alle 2-vuotiaat lapset oppivat ruuduilta huomattavasti vähemmän, jos lainkaan. Suuri osa tästä tutkimuksesta koski televisiota, joka on hyvin passiivista.”

”Ja interaktiivisemman median kohdalla voi olla eroja. Vaikuttaa siltä, että alle 2-vuotiailla on todellakin tiettyjä rajoituksia sen suhteen, mitä he voivat oppia ruuduilta.”

”Ruutujen sisällön tulisi olla yksinkertaista, rauhallista ja lempeää. Oppiminen toimii parhaiten sosiaalisessa kontekstissa, jossa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Mielenkiintoista on, että vanhempien ja lasten aivot synkronoituvat lukuhetkien ympärillä.”

”Vielä ei ole selvää, kuinka hyvin ruudulta opitut taidot siirtyvät oikeaan maailmaan. Tärkeintä tulisi olla sen vieminen, mitä ruudulla nähdään, käytäntöön ja harjoitteluun oikeassa maailmassa, jotta näitä taitoja voidaan kehittää parhaalla mahdollisella tavalla.”

Tohtori McDaniel ruutuajasta:

• Lapset tarvitsevat reagoivan huoltajan
• Vanhemman puhelimen/teknologian käyttö vaikuttaa todennäköisesti kaikkiin herkkyyden osa-alueisiin
• Luo perheen mediasuunnitelma
• Järjestä keskittynyttä perheaikaa
• Määritä teknologiavapaita aikoja/alueita
• Keskustelkaa teknologian käyttöä koskevista odotuksista
• Ota ja pidä katsekontakti kommunikoidessasi
• Muista, että olet ihminen (et yli-ihminen).
• Älä tunne huonoa omaatuntoa ponnisteluistasi ruutuajan rajoittamiseksi.

Miten voin luoda näitä laadukkaita, erittäin keskittyneitä hetkiä lasteni kanssa, jolloin en tee montaa asiaa samaan aikaan eivätkä reaktioni heikkene?

Hän ehdottaa ”jonkinlaisen suunnitelman tekemistä, jotta vältetään tunne siitä, että lapsi vain lykätään television eteen. Todella pienet lapset tarvitsevat paljon vuorovaikutusta ja huomiota vanhemmiltaan, mikä tekee siitä vaikeaa. VINKKI: Pidä paljon pieniä taukoja työpäiväsi aikana.”

Tohtori Wartella ruutuajasta:

• Lapsen luonne. ”Tehokkain tapa, jolla lapset kehittyvät, on silloin, kun heillä on välittävä aikuinen ja he ovat vuorovaikutuksessa kiinnostavien esineiden tai heitä ympäröivän mielenkiintoisen maailman kanssa... hyödyllinen media on upea resurssi, kun mukana on selkeä vanhemman valvonta. Erot median käytössä riippuvat siitä, millainen lapsi sitä käyttää.”
• Sisältö. ”Minkälaisen sisällön parissa he viettävät aikaa? Onko se ikätasoista? Sopiiko sisältö perheesi arvoihin? Onko siinä mitään, mistä voisi seurata kielteisiä vaikutuksia jne. Hän kehottaa tekemään eron opettavaisen ja ei-opettavaisen sisällön välillä.”
• Konteksti – ”Tilanne, jossa aikuinen on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa tai käyttää mediaa yhdessä lapsen kanssa: puhut lapsellesi ja osoitat asioita, joita haluat hänen huomaavan.”

Kuinka paljon lapset omaksuvat ruuduilta?

”...näitä kutsutaan ’siirtotehtäviksi’ (transfer tasks). Viime vuosina on tehty joitakin tutkimuksia, ja tiedämme, että jos näytät videon, jossa lapsi yrittää löytää jotain ruudulta, eikä se ole interaktiivista – jos hänen ei tarvitse tehdä mitään – oppimisen siirtymistä ei tapahdu. Tämä kaikki on vasta alustavaa. Emme tiedä tarpeeksi siitä, mitä interaktiivisuus on ja millainen interaktiivisuus mahdollistaa sen, että lapset voivat siirtää ruudulla näkemänsä todelliseen ympäristöön.”

Miten vanhemmat voivat määrittää, ovatko yksittäiset sovellukset opettavaisia ja tekeekö sovellus todella sen, mitä se väittää tekevänsä?

”Tässä ovat asiat, joita kannattaa etsiä arvioitaessa, onko se opettavaista:

1. Onko tahti rauhallisempi?
2. Pyrkiikö sovelluksen sisältö saamaan lapsen toimimaan myös laitteen ulkopuolella?
3. Mieti, onko sisältö rauhoittavaa?
4. Katso, liittyykö materiaali siihen, mistä lapsesi on kiinnostunut?
5. Onko se harkittua siinä, miten se kannustaa lastasi katsomaan ruudun ulkopuolelle, miten se kohtaa lapsesi niiden arvojen kautta, jotka ovat sinulle vanhempana tärkeitä, ja jälleen kerran, vaikuttaako se lapseen rauhoittavasti?

Toinen tapa tietää sen sopivuus on kysyä ystäviltäsi.”

Tohtori Wartella suositteli myös tarkistamaan sivuston Common Sense Media, josta saa ideoita ja tietoa lapsellesi sopivasta sisällöstä.

Webinaarin suurin opetus: mielipiteet ruutuajasta vaihtelevat jonkin verran, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että sen tulisi olla opettavaista, vanhempien ohjaamaa ja aktiivisesti valvottua, ja että passiivista ruutuaikaa tulisi välttää alle 2-vuotiaiden lasten kohdalla.

Meidän puheterapeuttimme lasten ruutuajasta

Toinen kirjoittamani artikkeli, ”Fiksu ruutuaika: onko se järkevää taaperoille?”, pohtii yleisiä ruutuaikaan liittyviä kysymyksiä, listaa kolmen suuren järjestön (ASHA, AAP ja WHO) suositukset, tarjoaa ruutuaikasuositukset iän mukaan -taulukon ja antaa jopa viisi vinkkiä puheen harjoitteluun kotona lasten kanssa.

Artikkelissaan ”Lapset ja ruudut: Ruutuaika voi olla yhteistä aikaa” puheterapeutti El Robertson tarkastelee, miten valita ruutuaika-aktiviteetteja lapsellesi. Hän puolustaa ajatusta, että vanhemmat osallistuvat lastensa ruutuaikaan, että heidän tulisi aina valita opettavaista sisältöä, ja mikä erittäin tärkeää, että he vuorottelevat lapsensa kanssa ja käyttävät ruutuaikaa herättämään keskustelua.

Puheterapeutti Natalie Barnes pohtii digitaalisen riippuvuuden vaaroja ja syitä sekä selittää, miten Speech Blubs puuttuu asiaan artikkelissaan Fiksu ruutuaika kehittää loistavia puhetaitoja. Korostaakseen sitä, kuinka paljon välitämme ”meidän lapsistamme”, artikkeli listaa jälleen American Academy of Pediatricsin ja Maailman terveysjärjestön suositukset ja pyrkii tuomaan asiaan tervettä järkeä.

On huomattava, että tämä artikkeli ei käsittele sosiaalisen median vaikutuksia. Uskomme, että aihe on liian laaja sisällytettäväksi tähän tekstiin.

Mikä on OIKEA TAPA?

Yhteenvetona asiantuntijat uskovat, että:

1. Aktiivinen ruutuaika on PALJON parempaa kuin passiivinen ruutuaika.
2. Vanhemman ohjaama / vanhempien kanssa yhdessä jaettu / vanhemman osallistama ruutuaika on PALJON parempaa kuin lapsen jättäminen yksin ilman valvontaa minkäänlaisen sisällön ääreen.
3. Teknologiavapaiden aikojen ja alueiden järjestäminen kodissasi on PALJON parempaa kuin ruutuajan lähestyminen miten sattuu.
4. JOKAINEN asiantuntija sanoo, että ruutuja ei pitäisi MISSÄÄN NIMESSÄ antaa lapselle nukkumaanmenoaikaan tai päivällisaikaan.
5. He sanovat myös, että on PALJON parempi valita sopiva tila, sopiva määrä ruutuaikaa (perustuen ”kolmen suuren” suosituksiin) ja sellainen sisältötyyppi, joka sopii parhaiten perheellesi.

Seuraa myös jatkossa ”kolmea suurta” pysyäksesi ajan tasalla heidän suositustensa mahdollisista muutoksista sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa saadaan.

Speech Blubs on yksi opettavaisen sisällön muoto, jolla on osoitettu olevan todellisia tuloksia lasten puheen kehityksen tukemisessa. Kokeile ja totea itse!